Akallabêth (Silmarillion)
Sisältö
- Esiö
- Sisällys
- Kuvat
- Esipuhe
- Toisen laitoksen esipuhe
- J. R. R. Tolkienin kirjeestä
- Ainulindalë
- Valaquenta
- Quenta Silmarillion
- 1. Aikojen alku
- 2. Aulë ja Yavanna
- 3. Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen
- 4. Thingol ja Melian
- 5. Eldamar ja eldaliën ruhtinaat
- 6. Fëanor ja Melkorin vapautuminen
- 7. Silmarilit ja noldorin napina
- 8. Valinorin pimeneminen
- 9. Noldorin pako
- 10. Sindar
- 11. Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen
- 12. Ihmiset
- 13. Noldorin paluu
- 14. Beleriandista ja sen valtakunnista
- 15. Noldor Beleriandissa
- 16. Maeglin
- 17. Ihmisten tulo länteen
- 18. Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho
- 19. Beren ja Lúthien
- 20. Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad
- 21. Túrin Turambar
- 22. Doriathin tuho
- 23. Tuor ja Gondolinin tuho
- 24. Eärendilin matka ja Vihan sota
- Akallabêth
- Mahtisormukset ja kolmas aika
- Liitteet
Akallabêth : Númenorin häviö (engl. Akallabêth : The Downfall of Númenor) on Silmarillionin neljäs osa.[1]
Sisällysluettelo
Luvun tapahtumat
Suuren taistelun jälkeen haltioiden liittolaisina taistelleet ihmiset (edain) palkitaan antamalla heidän asuinpaikakseen saari läntiseltä mereltä, läheltä Tol Eressëaa. Saari saa nimen Númenor. Númenorilaisista tulee pitkäikäisiä ja mahtavia, mutta he ovat edelleen kuoleman, Ihmisen lahjan, alaisia. Ajan mittaan he alkavat kadehtia haltioiden kuolemattomuutta.
Sauronin valta on kasvanut Keski-Maassa. Hän vihaa númenorilaisia, mutta ei kykene vastustamaan heidän sotilaallista voimaansa. Hän antautuu kuningas Ar-Pharazônille, joka vie hänet vankina Númenoriin. Sauron käyttää hyväkseen kuninkaan ylpeyttä ja kuolemanpelkoa ja saa hänet uskomaan, että valloittamalla valarin maan númenorilaiset saavat itselleen kuolemattomuuden, jonka valar haluavat kieltää heiltä. Ar-Pharazôn kokoaa suuren laivaston ja purjehtii länteen sotiakseen valaria vastaan.
Valar kutsuvat Erua, joka tuhoaa Númenorin aukaisemalla mereen suuren kuilun, johon saari vajoaa. Samalla muuttuu maailman muoto: Eru pyöristää aiemmin litteän maanpinnan palloksi ja siirtää Amanin ja Eressëan pois näkyvästä maailmasta. Joukko Uskollisia onnistuu pakenemaan tuhoa itään yhdeksällä laivalla. He perustavat Maanpaon valtakunnat Arnorin ja Gondorin. Vaikka maailma on nyt pyöreä, vanha Suora tie kadonneeseen länteen on yhä olemassa, ja Keski-Maan jättävien haltioiden laivat purjehtivat sitä pitkin.
Luvun nimi
Akallabêth on adûnaicinkielinen nimi, joka annettiin Númenorille sen tuhon jälkeen. Nimen merkitys on Silmarillionin hakemiston mukaan 'Hävinnyt' (engl. The Downfallen).[2] Tekstissä nimi ja käännös esiintyvät muodossa Akallabêth the Downfallen, suom. "Vajonnut Akallabêth".[3] Muita eri kirjoituksissa esiintyviä nimimuotoja ja käännöksiä ovat hi-Akallabēth 'She-that-hath-fallen'[4] ja Akallabêth '(she that has) Downfallen'.[5] Sana on nähtävästi peräisin verbistä kalab 'fall down'[6] (juuri KALAB[7]). Vastaava quenyankielinen nimi on Atalantë.
Akallabêthin ulkoinen historia
Akallabêthin käsikirjoituksissa nimetön kertoja, oletettavasti taruntietäjä Pengolodh, kertoo tarinan Ælfwinelle. "Elrosin perillisissä" Tolkien ei sen sijaan viittaa Ælfwine-kehykseen, vaan selittää Akallabêthin Elendilin kirjoittamaksi teokseksi.[8]
Huomautuksia suomennokseen
Vuoden 1979 laitoksessa:
- "yhdeksästoista kuningas otti isiensä valtikan – – nimellä Adûnakhor" (s. 334), "Ar-Gimilzôr, kahdeskymmenestoinen kuningas" (s. 334), "Ar-Pharazôn – – häntä ennen oli númenorilaisia hallinnut kolmekolmatta kuningasta ja kuningatarta" (s. 337): alkuteoksen nykyisissä painoksissa tekstiä on korjattu niin, että hallitsijoiden järjestysnumerot ovat 20., 23. ja 25.[9]
- "hän asettui taas suureen Kehään, Barad-dûriin"[10] [he took up again his great Ring in Barad-dûr]; vuoden 2018 laitoksessa: "hän otti taas Vatasormuksensa Barad-dûrissa".[11] luvussa Mahtisormukset ja Kolmas aika esiintyy samankaltainen kohta, joka on käännetty "Hän otti taas suuren Sormuksen" [He took up again the great Ring].[12]
Tekstin lähteet
Akallabêthin versio B 2 valmistui ilmeisesti 1950-luvun alkupuolella. Tähän aikaan Númenorin historia sai lopullisen muotonsa, joka ilmenee paitsi Akallabêthissä, myös Tarun Sormusten herrasta liitteissä. B 2:sta tehtiin vielä myöhemmin siisti kopio (C), johon Tolkien teki muutamia korjauksia. Silmarillionissa julkaistu teksti on korjattu C, johon Christopher Tolkien on tehnyt eräitä muutoksia.[13] Kohdat, joissa kertoja puhuttelee Ælfwinea suoraan, on poistettu tai muotoiltu uudelleen. Lisäksi toimittaja on tehnyt muutoksia joihinkin yksityiskohtiin saadakseen ne pitämään paremmin yhtä muiden tekstien kanssa.
Viitteet
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 321-352 / 265-291.
- ↑ Silm., Hakemisto, s. 390 / 328 (s.v. Akallabêth).
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 351 / 289.
- ↑ The Notion Club Papers (HoMe IX, s. 247).
- ↑ Words, Phrases and Passagesin luonnos (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 111).
- ↑ Lowdhamin selontekoon liittyvät muistiinpanot (HoMe IX, s. 439).
- ↑ HoMe XII, s. 158; HoMe IX, s. 416.
- ↑ KTK 2.III, Elrosin perilliset: Númenorin kuninkaat.
- ↑ Katso artikkeli Númenorin hallitsijat.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. 350 / –.
- ↑ Silm., Akallabêth, s. – / 289.
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 364–365 / ***.
- ↑ HoMe XII, s. 142–143.
Aiheesta muualla
- Silmarillion. - Akallabêth (keskustelu luvusta Vihreän Lohikäärmeen Lukutuvassa. 12.11.2018-).
