Valaquenta

Valaquenta : kertomus valarista ja maiarista eldarin perimätiedon mukaan (engl. Valaquenta : Account of the Valar and Maiar according to the lore of the Eldar) on Silmarillionin toinen osa.

Luvun tapahtumat

Luvun alussa kerrataan lyhyesti Ainulindalën selostus siitä, miten Ilúvatar teki ainurin ja kuinka osa heistä laskeutui Eäan ja asettui lopulta Ardan Mahdeiksi. Tämän jälkeen seuraa kolme otsikoitua osiota:

"Valarista": osiossa luetellaan seitsemän valarin valtiasta ja seitsemän valtiatarta (valier) sekä kuvaillaan heidän ominaisuuksiaan ja tehtäviään. Valtiaiden nimet "oikeassa järjestyksessä" ovat Manwë, Ulmo, Aulë, Oromë, Mandos, Lórien ja Tulkas, ja valtiattarien Varda, Yavanna, Nienna, Estë, Vairë, Vána ja Nessa. Lihavoidut nimet luetaan kaikkein korkeimpien joukkoon, aratariin.

"Maiarista": maiarista mainitaan nimeltä Ilmarë, Eönwë, Ossë, Uinen, Melian ja Olórin.

"Vihollisista": kuvaus Melkorista ja hänen palvelijoistaan, joista mainitaan nimeltä balrogit ja Sauron.

Tekstin lähteet

Tarina kehittyi pitkään Quenta Silmarillionin ensimmäisenä lukuna, mutta ilmeisesti aivan 1950-luvun lopussa (ks. HoME X, 300) J.R.R. Tolkien muokkasi luvun käsikirjoituksesta kaksi uutta versiota (Vq 1 ja Vq 2), joista jälkimmäinen sai tämän uuden otsikon. Samalla Quenta Silmarillionin silloisen version toinen luku sai uuden nimiösivun ja siitä tuli luku 1.

Christopher Tolkien julkaisi painetussa Silmarillionissa Valaquentan muodossa, joka perustuu lähinnä viimeiseen Valaquentan käsikirjoitukseen, mutta hän teki tekstiin monia toimituksellisia muutoksia - osan niistä hän on todennut myöhemmin virheellisiksi.

Eräitä muutoksia ovat:

Aikamuodot. Kuten C. Tolkien esipuheessaan mainitsee, julkaistun tekstin aikamuodoissa on tiettyä horjuvuutta. Valarista ja osasta maiaria puhutaan yleensä preesensissä, kun taas Melianiin ja Olóriniin viitataan imperfektissä (s. 32). Alkuperäisessä käsikirjoituksessa aikamuoto vaihteli kuitenkin huomattavasti enemmän, eikä syy preesensin tai imperfektin käyttöön kussakin yhteydessä ollut aina selvä. Valmistaessaan tekstiä julkaisuun C. Tolkien katsoi parhaaksi yhtenäistää aikamuotoja, enimmäkseen muuttamalla imperfektimuotoja preesensiin: esim. kohta "Ulmo rakastaa niin haltioita kuin ihmisiä" (s. 27) oli käsikirjoituksessa imperfektissä, vaikka Ulmosta muuten kerrottiinkin preesensissä.

Lähteet

HoME X, 199-205, 300.