Hevoset
Hevoset palvelivat niin haltioita ja ihmisiä kuin myös pahoja olentoja esiajoilta lähtien. Ajatus hevosen käyttämisestä ratsuna oli vielä haltioitakin vanhempi, sillä valarin metsämies Oromë ratsasti Nahar-hevosellaan Keski-Maassa jo ennen Ilúvatarin lasten heräämistä. Mutta pian haltioiden heräämisen jälkeen tarinoiden mukaan jokin paha olento, tumma Ratsastaja, ajoi villillä hevosellaan vaeltajia takaa "ottaakseen heidät kiinni ja nielaistakseen heidät".[1]
Haltiat saattoivat ratsastaa ilman satulaa ja ohjaksia, ja pystyivät ohjaamaan tuntematontakin eläintä pelkällä puheella.[2] Glorfindelin hevosta Asfalothia kutsutaan Tarussa Sormusten herrasta "haltiahevoseksi" (engl. elf-horse),[3][4] millä oletettavasti tarkoitetaan haltioiden kasvattamaa hevosta.
Myös ihmisistä tuli taitavia hevosten kasvattajia ja käsittelijöitä, jopa siinä määrin, että Puuparran nuoruudessaan oppimassa elollisten luettelossa ihmiset määriteltiin säkeellä "ihminen kuolevainen, hevosten herra".[5] Hobiteille sopivat täysikokoisten hevosten sijaan paremmin ponit, mutta Bandobras Tuk (1104-1206 kl.) oli niin suurikokoinen, että hän saattoi ratsastaa hevosella.[6]
Kuolevaisten maiden hevosista jaloimmat olivat mearas, Felarófin jälkeläiset. Arveltiin, että suvun kantaisän olisi itse Oromë tuonut meren takaa.[7]
Myös monet Sauronin palvelijoista käyttivät hevosia – erityisesti sormusaaveet, jotka tunnettiin Keski-Maassa Mustina ratsastajina.[8] Lisäksi Sauronin suu ratsasti hevosella neuvottelemaan Lännen armeijan päällikköjen kanssa Morannonin edustalla.[9]
Sisällysluettelo
Tunnettuja hevosia
- Katso: Luokka: Hevoset
Kuvia hevosista
Nahar ja hänen isäntänsä Oromë. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Fingolfin ratsastaa Rochallorilla haastamaan Morgothin kaksintaisteluun. Kuva © Anke Eißmann
Felaróf ja Léod. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Bandobras Tuk hevosen selässä Viherkenttien taistelussa. Kuva © Gregor Roffalski / Tolkien Gateway
Mustat ratsastajat. Kuva © John Howe
Hallavaharja. Kuva © shyangell
Gandalf ja Hallavaharja. Kuva © Anke Eißmann
Gandalf ja Gimli Hallavaharjan, Aragorn Hasufelin ja Legolas Arodin selässä. Kuva © Anke Eißmann
Legolas rauhoittelee Arodia Vainaiden oven edessä. Kuva © Anke Eißmann
Aragorn on saanut ratsunsa Roherynin Halbaradilta. Kuva © Anke Eißmann
Théoden ratsastaa Lumiharjalla päin haradrimin päällikköä. Kuva © Anke Eißmann
Éomer ja Tulijalka. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Dernhelm ja Meriadoc Rankkibuk ratsastavat Windfolalla Pelennorin kenttien taisteluun. Kuva © Anke Eißmann
Glorfindel ja Asfaloth. Kuva © Katarzyna Chmiel-Gugulska
Sauronin suu ratsunsa selässä. Kuva © John Howe
Viitteet
- ↑ Silm. 3, Haltioiden tulo ja Melkorin vangitseminen, s. 56 / 38.
- ↑ TSH II/3.2., Rohanin ratsastajat, s. *** / *** / 44 / *** / *** / ***. Katso myös: Asfaloth.
- ↑ TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / 288 / *** / *** / ***.
- ↑ TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / 295–296 / *** / *** / ***.
- ↑ TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / *** / 76 / *** / *** / ***.
- ↑ TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13 / ***. – Ei tiedetä, ratsastivatko häntäkin kookkaammat (TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13-14 / ***) myöhempien aikojen suurhobitit Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk hevosella.
- ↑ TSH, liite A II, "Eorlin huone", s. *** / *** / 429–430 / *** / *** / ***.
- ↑ Ks. artikkeli Mustat ratsastajat.
- ↑ Ks. artikkeli Sauronin suun hevonen.
Aiheesta muualla
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
