Bandobras Tuk

Bandobras Tuk (1104-1206 kl.) oli Konnun hobitti, lisänimeltään "Härkäräikkä".

Bandobrasin isä Isumbras III Tuk oli Tuk-suvun yhdestoista thain, hänen veljensä Ferumbras II oli kahdestoista thain. Bandobrasilla oli monia jälkeläisiä, joihin kuuluivat mm. Suuralhon Pohjois-Tukit.^[1]

Bandobras oli suorastaan sananlaskunomaisen kookas, Länsikairan Punaisen Kirjan mukaan kahden kyynärän ja viiden tuuman (eli noin 135 sentin) pituinen.^[2] Tässä on Tarun Sormusten Herrasta suomennoksessa virhe, sillä tuumat ovat pudonneet pois ja hänet mainitaan ainoastaan kaksikyynäräiseksi,^[3] mikä ei ilmeisesti olisi hobitillekaan ollut vielä aivan niin poikkeuksellinen pituus. Pituutensa puolesta Bandobras kykeni jopa ratsastamaan hevosella.^[3] Ainoastaan kaksi myöhempien aikojen suurhobittia (Peregrin I Tuk ja Meriadoc Rankkibuk), on ollut häntä isokokoisempia.^[4]

Vuonna 1147 Kl. Bandobrasin johtama hobittiarmeija löi Viherkenttien taistelussa Pohjoisneljännyksessä Kontuun hyökänneet Gramin vuoren örkit. Taistelu ratkesi, kun Bandobras löi örkkien kuninkaalta Golfimbulilta pään irti puunuijalla – ja antoi täten nimen golf-pelille, sillä pää lensi ilmassa puolen vakomitan päähän ja putosi kaniininkoloon.^[5]

Ristiriitaisia tietoja

Hobitissa^[6] Bandobrasta kutsutaan Vanhan Tukin eli thain Gerontius Tukin isoisosedäksi, mutta TSH:n sukutaulun^[7] mukaan hän on Gerontiuksen isosetä.

Kun Bilbo Reppuli nimittää Bandobrasta isoisoisosedäkseen,^[8] hän on samoilla linjoilla TSH:n sukutaulun kanssa.

Viitteet

1. ↑ TSH III, Liite C "Sukupuita": Suurten Smialien Tukit, s. [497] / 949 / 475 / [586] / [1141].
2. ↑ LoTR I, Prologue 1, s. 2^{2004, 2005}: "four foot five" eli n. 134,6 cm.
3. ↑ ^{3,0 3,1} TSH I, Prologi 1, s. *** / *** / *** / *** / 13.
4. ↑ TSH I, Prologi 1, s. *** / *** / *** / *** / 13-14.
5. ↑ TSH Prologi 1, s. *** / *** / *** / *** / ***; Hobitti I, s. 23 / *** / 26 / ***.
6. ↑ Hobitti I, s. 23 / *** / 26 / ***.
7. ↑ TSH III, Liite C "Sukupuita": Suurten Smialien Tukit, s. [497] / 949 / 475 / [586] / [1141].
8. ↑ Hobitti I, s. 24-25 / *** / 27 / ***.