Bandobras Tuk

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bandobras Tuk (1104-1206 kl.) oli Konnun hobitti, lisänimeltään "Härkäräikkä".

Bandobrasin isä Isumbras III Tuk oli Tuk-suvun yhdestoista thain, hänen veljensä Ferumbras II oli kahdestoista thain. Bandobrasilla oli monia jälkeläisiä, joihin kuuluivat mm. Suuralhon Pohjois-Tukit.[1]

Bandobras oli suorastaan sananlaskunomaisen kookas, Länsikairan Punaisen kirjan mukaan kahden kyynärän ja viiden tuuman (eli noin 135 sentin) pituinen.[2] Tässä on Tarun Sormusten herrasta suomennoksessa virhe, sillä tuumat ovat pudonneet pois ja hänet mainitaan ainoastaan kaksikyynäräiseksi,[3] mikä ei ilmeisesti olisi hobitillekaan ollut vielä aivan niin poikkeuksellinen pituus. Pituutensa puolesta Bandobras kykeni jopa ratsastamaan hevosella.[3] Ainoastaan kaksi myöhempien aikojen suurhobittia (Peregrin I Tuk ja Meriadoc Rankkibuk), on ollut häntä isokokoisempia.[4]

Vuonna 1147 kl. Bandobrasin johtama hobittiarmeija löi Viherkenttien taistelussa Pohjoisneljännyksessä Kontuun hyökänneet Gramin vuoren örkit. Taistelu ratkesi, kun Bandobras löi örkkien kuninkaalta Golfimbulilta pään irti puunuijalla – ja antoi täten nimen golf-pelille, sillä pää lensi ilmassa puolen vakomitan päähän ja putosi kaniininkoloon.[5]

Ristiriitaisia tietoja

Hobitissa[6] Bandobrasta kutsutaan Vanhan Tukin eli thain Gerontius Tukin isoisosedäksi, mutta TSH:n sukutaulun[1] mukaan hän on Gerontiuksen isosetä.

Kun Bilbo Reppuli nimittää Bandobrasta isoisoisosedäkseen,[7] hän on samoilla linjoilla TSH:n sukutaulun kanssa.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH, liite C, "Sukupuita (hobittien)", s. [497] / 949 / 475 / [586] / [1141] (sukupuu "Suurten Smialien Tukit").
  2. LoTR I, Prologue 1, s. 22004, 2005: "four foot five" eli n. 134,6 cm.
  3. 3,0 3,1 TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13.
  4. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 13-14.
  5. Hobitti I, Odottamaton juhla, s. 23 / *** / 26 / *** / 26.
  6. Hobitti I, Odottamaton juhla, s. 23 / *** / 26 / *** / 26.
  7. Hobitti I, Odottamaton juhla, s. 24-25 / *** / 27 / *** / 27.