Gil-Estel

Gil-Estel, "Suuren Toivon Tähti", "Toivon Tähti", oli nimi jonka Keski-Maan asukkaat antoivat Eärendilille ja hänen laivalleen Vingilotille, kun hän ensimmäisen kerran purjehti taivaalle kirkkaana ja kimmeltävänä - valar olivat siunanneet laivan ja sytyttäneet siihen kirkkaan liekin ja laivaa ohjasi Eärendil kimaltaen haltiakivien tomusta ja Silmaril otsalleen sidottuna.

Vingilotin noustua taivaalle tajuttiin, että sen loiste oli peräisin Silmarilista, ja että valar olivat kääntäneet korvansa Keski-Maan puoleen.

Sindarinkielisen nimen elementit ovat gil 'tähti' ja estel 'toivo'.

Lähteet: Silm. 314-315, 406 [s.v. Gil-Estel]