Yhdeksän Sormusta
Sisällysluettelo |
Sormukset tehdään
Vuosien 1500 TA ja 1600 TA välisenä aikana Eregionissa asuvat Gwaith-i-Mírdainin veljeskuntaan kuuluvat Noldor-haltiat, joiden päällikkö oli Celebrimbor Curufinin poika, takoivat Annatarin opastuksella voimakkaita sormuksia.
Näistä 16 oli hyvin onnistuneita ja niiden voima oli ajan vaikutuksia hidastava. Niiden tarkoitus oli periaatteessa sama kuin Celebrimborin Annatarin lähdön jälkeen takomissa kolmessa sormuksessa.
Annatarin (Sauronin) tarkoituksena oli saada sormuksia käyttävät haltiat valtaansa takomalla salassa Suurin Sormus. Jokaiseen sormukseen oli Annatar koskenut ja kammitsoinut siten niiden voiman Suurimman Sormuksen vallan alle.
Sauron saa sormukset haltuunsa
Kun Sauron takoi Mordorissa Suurimman Sormuksen, havaitsivat haltiat tämän heti, ottivat sormukset sormestaan ja Sauronin alkuperäinen aikomus meni myttyyn. Tästä alkoi Haltioiden sota Sauronia vastaan 1693-1701 TA, jolloin Mordorin joukot valloittivat aluksi Eriadorin lukuunottamatta Lothlórienia (Lórinandia), Imladrisia ja Lindonia, joissa Gil-galad, Galadriel ja Elrond pystyivät vielä pitämään hallinnassa. Sauron sai sodassa haltuunsa kaikki 16 sormusta ja hän tappoi Celebrimborin.
Yhdeksän ihmisille
Sauron jakoi (noin 1800 TA - 2000 TA) yhdeksän kuudestatoista ihmisille, joissa ajan vaikutuksilta hidastava vaikutus ei toiminut kuten haltioiden kohdalla, vaan se teki ainoastaan niiden kantajista kuolemattomia. Yhdeksän kantajien fëa ei poistunut Ardasta, kuten Ilúvatar oli ihmisten kohtaloksi määrännyt, vaan ne jäivät Suurimman Sormuksen ja siten Sauronin voiman vaikutuksesta Ardaan ja teki niistä täysin tämän käskyvallan alaisia.
Sormusta sormessaan pitävä ihminen muuttui muiden silmissä näkymättömäksi ja hän sai elinaikanaan, niin kauan kuin hänen hröansa kesti sormuksen rasitukset, valtavat rikkaudet ja suuren vallan. Sormusta käyttäessään he näkivät muilta salattuja merkkejä maailmassa, mutta usein he kuitenkin näkivät vain Sauronin lähettämiä näkyjä ja haamuja. Kaikki, mitä sormusta sormessaan pitäessä tehtiin tuli heti Sauronin tietoon.
Varjon alla
Yhdeksän kantajat riutuivat pitkälti samalla tavoin kuin Klonkku Suurinta Sormusta kantaessaan, kunnes elämä oli hyvin tuskallista. Yksi toisensa perään he sortuivat varjoiksi Suuren Varjon alle. Murruttuaan lopullisesti he siirtyivät pysyvästi varjomaailmaan ja heidän näkönsä heikkeni ja he näkivät vain elävien olentojen veren aiheuttaman hehkun, jonka ainoastaan keskipäivän aurinko himmensi. Heidän kuulo- ja hajuaistinsa terästäytyi.
Sauron jakoi yhdeksän kuudestatoista ihmisruhtinaille, joista kolme oli korkeita númenorilaisia ruhtinaita (Silmarillion:Akallabêth: among those whom he ensnared with the Nine Rings three were great lords of Númenórean race, joka on suomennettu siten, että lukumäärää ei kerrota). Näistä korkea-arvoisin, myöhemmin Nazgûlien (úlairi) komentajana toiminut Angmarin Noitakuningas, saattoi olla jotain sukua itselleen Elrosille ja kuulua Númenorin kuninkaallisiin.
Ainoa nimetty Nazgûl oli nimeltään Khamûl, Idän Varjo, joka toimi kolmannella Ajalla Dol Guldurin komentajana. Joissain versioissa Tolkien on kertonut Dol Guldurissa olleen kaksi Sormusaavetta, joista toinen tunnettiin nimellä Musta Itäläinen.
Ensimmäinen tieto Sormusaaveista on noin vuodelta 2250 TA ja ne katosivat Sauronin kukistuttua Viimeisen Liiton Sodassa 3441 TA. Kun Sauron jälleen voimistui ja varjo nousi taas Keski-Maassa noin 1300 KA, Nazgûlit ilmaantuivat herransa kutsumana takaisin. Lopullisesti nämä katosivat Suurimman Sormuksen tuhouduttua 3019 KA.
--Jawetus 23. syyskuuta 2005 kello 09:38:13 (EEST)
