Vaunumiehet (engl. Wainriders) olivat itäläiskansa (tai kansojen salaliitto), joka länteen pyrkiessään kävi toistuvasti sotaan Gondoria vastaan Kolmannen Ajan 19. ja 20. vuosisadoilla. Aiemmista Gondoria vastaan hyökänneistä itäläisistä he erosivat paremman varustuksensa ja suuremman lukunsa kautta. He matkasivat suurissa vankkureissa ja heidän päällikkönsä taistelivat sotavaunuista käsin. Heidät olivat ajaneet liikkeelle länttä vastaan Sauronin salaiset asiamiehet, kuten myöhemmin opittiin.

Historia

Tasankojen Taistelu

Kun vaunumiehet yllättäen tunkeutuivat ensimmäisen kerran länteen Kolmannen Ajan vuonna 1851, päättyi Gondorin itäisillä rajoilla pitkä rauhan kausi, joka oli saanut alkunsa jo 1600-luvun alkupuolella. Tuolloin Suuri Rutto oli iskenyt pahoin paitsi gondorilaisiin, myös heidän itäisiin vihollisiinsa, eikä näillä ollut vuosiin voimaa käydä koettelemaan Gondorin valmiutta. Vaunumiesten hyökkäykset alkoivat invaasiolla pohjalaisten asuttaman Rhovanionin eteläisiin ja itäisiin osiin. Havaitessaan Gondorin uhatuksi kuningas Narmacil II varusti vuonna 1856 suuren armeijan ja marssi Anduinin yli, mutta Tasankojen Taistelussa vaunumiehet saavuttivat suuren voiton kukistaen Synkmetsän eteläpuolella gondorilaiset ja surmaten heidän kuninkaansa. Gondorin armeijan pelastivat kuitenkin täydeltä tuholta pohjalaiset, jotka päällikkönsä Marharin johdolla suojasivat sen perääntymistä.

Tasankojen Taistelun jälkeen Gondor hylkäsi kaikki Anduinin itäpuoliset maansa Ithilieniä lukuunottamatta, ja vaunumiehet hallitsivat Rhovanionia esteettä yli kolme vuosikymmentä. Useimmat pohjalaiset vaunumiesten onnistui alistaa valtaansa, mutta joitakin pakeni pohjoiseen ja Marharin pojan Marhwinin kokoamia pakolaisia pakeni Synkmetsän halki Anduinin Laaksoihin. Näistä pakolaisista muodostui éothéodin kansa, rohirrimin esivanhemmat.

Taistelu Dagorladilla

Vuonna 1899 Narmacil II:n poika Calimehtar katsoi hetken olevan kostoiskulle otollinen. Marhwinin kautta hän oli saanut tiedon, että vaunumiehet valmistelivat ryöstöretkeä Calenardhoniin, ja myös sen että orjuutetut pohjalaiset olivat aikeissa nousta kapinaan, mikäli heidän orjuuttajansa lähtisivät sotimaan. Niinpä Calimehtar marssitti armeijansa Rhovanioniin. Vaunumiehet lähtivät odotetusti häntä vastaan niin suurella sotajoukolla kuin saattoivat, mutta Gondorin armeija vetäytyi takaisin etelään houkutellen vaunumiesten soturit kauas kodeistaan. Taistelu käytiin viimein Dagorladilla. Vaunumiehet pitivät pitkään pintansa ja voittokin olisi voinut näyttää mahdolliselta, kunnes Calimehtarin Matalien kautta lähettämät ratsumiehet Marhwinin éoredilla vahvistettuna iskivät äkkiarvaamatta vaunumiesten sivustaan ja selustaan. Henkiinjääneet pakenivat Marhwinin soturit kintereillään pohjoiseen, mutta edessään he kohtasivat kodeistaan nousevien liekkien savut, sillä pohjalaiset olivat todella nousseet kapinaan. Heidän kapinansa oli kuitenkin kalliilla maksettu, sillä vaunumiesten tapana oli kouluttaa myös tytöt aseiden käyttöön. Sotureiden poissaollessakin koteihinsa jääneet nuoret, vanhukset ja naisväki pistivät kapinoitsijoille ankarasti vastaan, ja niin pohjalaisten kapina ei saavuttanut päämääräänsä - heillä ei ollut voimavaroja valloittaa vaunumiehiltä takaisin entisiä maitaan, vaikka nämä olikin lyöty.

Leirin Taistelu

Taas kesti miltei viisikymmentä vuotta, ennen kuin vaunumiesten ja Gondorin vihollisuudet leimahtivat uudestaan. Sinä aikana Rhovanionin vaunumiehet hautoivat kostoa ja heidän idemmät ja aiempiin taisteluihin osallistumattomat sukulaisensa Rhûnin Järven takana lisääntyivät. Näinä vuosina kävivät sotiin etelän khandilaisten kanssa, mutta Sauronin manipuloimina he solmivat lopulta rauhan Khandin ja Haradin kansojen kanssa liittoutuen yhteistä vihollista, dúnedainia, vastaan. Tuoreiden liittolaisten vuonna 1944 toteuttama massiivinen hyökkäys yhtäaikaisesti pohjoisesta ja etelästä oli vähällä todella kaataa Gondorin. Sen yllätetty pohjoinen armeija hävitettiin Morannonin edustalla ja kuningas Ondoher molempine poikineen kaatui. Liittolaisten hyökkäykselle etelästä ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin, ja Gondorin voittoisa eteläinen armeija Eärnilin johdolla yhytti vaunumiesten pahaa-aavistamattoman pohjoisen sotajoukon, joka luuli sodan olevan jo ohi ja edessä olevan enää ryöstelyä ilman vastarintaa, juuri kesken voitonjuhlien. Niin kutsutussa Leirin Taistelussa vaunumiehet teurastettiin ja pakoon päässeistäkin suuri osa kohtasi loppunsa Kalmansoilla. Tämän jälkeen vaunumiesten hyökkäykset lakkasivat. Heidän aikakautensa oli ohi ja ajan myötä uudet itäläiskansat korvasivat heidät Gondorin vihollisina.

Lähteet

• TSH III, Liite A I 4, s. */*/405-406, */*/457
• KTK, 394-402