Vanyar
Vanyar, kultahaltiat, olivat ensimmäinen ja lukumäärältään pienin eldarin kolmesta sukukunnasta Suurella matkalla Cuiviéneniltä. Kaikki alkuperäiseen sukukuntaan (ks. minyar) kuuluneet haltiat lähtivät seuraamaan Oromëa herransa Ingwën johdolla ja koko joukko myös saapui perille Amaniin.
Amanissa vanyar asuivat aluksi noldorin kanssa Tirionin kaupungissa Eldamarissa, mutta Valinor ja Puiden valo alkoivat miellyttää heitä enemmän, ja he hylkäsivät Tirionin. Osa asettui asumaan Taniquetil-vuorelle. Silmarillionin mukaan kaikkien haltioiden, myös vanyarin, täytyi kuitenkin joskus hengittää ilmaa Pelóri-vuorten itäpuolelta (vertaa Ambarkantaan, jossa Valinorin ilma oli Ilmeniä, mutta Haltiakotoon virtasi idästä Vistaa[1]).
Kultahaltiat palasivat Keski-Maahan ainoastaan Vihan Sodassa, jossa vanyarin sotajoukko marssi osana Lännen sotajoukkoa Ingwën pojan Ingwionin johdolla. He tekivät maihinnousun Eglorestiin (myöh. Eglarest) ja ajoivat örkit rannikolta. Tämä maininta Eglorestin taistelusta esiintyi vain Beleriandin annaalien myöhemmässä versiossa.[2]
Vanyar ja noldor puhuivat samaa kieltä, joka Amanissa kehittyi quenyan kieleksi. Vanyarilainen ja noldorilainen quenya kehittyivät edelleen kahdeksi hieman toisistaan poikkevaksi murteeksi, joista noldorin murre oli se, joka Keski-Maassa opittiin tuntemaan.
Manwë ja Varda rakastivat erityisesti vanyaria, ja Manwëlta heidän sanotaan saaneen laulun ja runouden lahjan. He kutsuivat itseään nimellä minyar 'ensimmäiset'[3] tai toisen lähteen mukaan ingwer 'päälliköt'.[4] Heidän valtiaansa Ingwën katsottiin olevan kaikkien Haltiain Korkea Kuningas. Vanyarilla oli lähes aina keltaiset tai syvän kultaiset hiukset,[3] ja seka-avioliittojen vuoksi tämä piirre esiintyi myös tavallisesti tummahiuksisen noldorin keskuudessa, esimerkiksi Finarfinilla ja hänen lapsillaan.[5] (Idrilin hiusten väristä tarkemmin artikkelissa Elenwë.)
Nimestä
Vanya (monikko vanyar) on quenyaa ja tarkoittaa Quendi and Eldarin mukaan 'vaaleaa', mutta toissijaisesti myös 'kaunista'; Tolkien vertaa tätä englannin sanaan fair, jolla kuitenkin merkitys 'kaunis' on alkuperäisempi. Nimi Vána on sukua tälle sanalle.[3]
Muita nimiä: Valohaltiat.
Viitteet
- ↑ HoME IV, 236
- ↑ The Later Annals of Beleriand: HoME IV, 144.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 HoME XI, 382–383
- ↑ HoME XII, 340
- ↑ HoME XII, 336, 347
Lähteet
- Silm. 43, 60, 62, 66, 68–70, 72, 75, 77, 88, 90, 97, 118, 120, 123, 160, 168, 315, 319, 428
