Valinorin Kaksi puuta

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valinorin Kaksi puuta[1] (engl. The Two Trees of Valinor) olivat Telperion ja Laurelin, hopeinen ja kultainen puu, jotka kasvoivat Ezelloharin kummulla Valinorissa kunnes Melkor ja Ungoliant surmasivat ne.

Vietettyään 3500 Valarin vuotta Ardassa[2] valar olivat saaneet Valinorin valmiiksi ja rakentaneet itselleen Valmarin kaupungin, Yavanna istui Ezelloharin (Corollairë) kummulle, jonka hän oli pyhittänyt. Hän lauloi laulun, johon hän oli sisällyttänyt kaikki ajatuksensa maan kasveista, ja Nienna kasteli kumpua kyynelillään. Tuon laulun ja Niennan kyynelien voimasta kohosi kaksi versoa, jotka kasvoivat korkeiksi puiksi ja alkoivat kukkia.[3]

Ensimmäisenä kukki hopeinen Telperion. Sitä hetkeä, jolloin se ensimmäisen kerran alkoi loistaa, ei lasketa hetkien joukkoon, vaan sitä kutsutaan Alkuhetkeksi. Siitä katsotaan alkaneen Valinorin hallituksen ajan, jota kutsutaan myös Autuuden ajoiksi, ja Ajan lasku alkoi myös Alkuhetkestä.[4]

Telperion sammui aina päivän kuudennella hetkellä, kahdennellatoista hetkellä sammui Laurelin ja sitten aloitti Telperion uuden päivän. Kumpikin puu aloitti kukintansa yhtä hetkeä ennen toisen sammumista, joten päivässä oli aina kaksi hetkeä jolloin puiden valot sekoittuivat toisiinsa.[4]

Puiden valo ei ollut samanlaista kuin auringon valo, se ei heti levinnyt ilmaan tai laskeutunut alas, vaan pysyi kauan. Valoisuutta lisäsi sekin, että Varda kokosi puiden valon, Telperionin kasteen ja Laurelinista valuvan kultasateen, suuriin altaisiin, jotka olivat kaikkialla Valinorissa veden ja valon lähteinä.[5]

Puiden vuosia kesti 1495 Valarin vuotta (14322 aurinkovuotta).[6] Silloin Melkor kaatoi puut ja Ungoliant myrkytti niiden juuret niin, että ne kuolivat.[7] Kun he olivat surmanneet puut, Yavanna ja Nienna saivat voimillaan Telperionin kantamaan vielä yhden hopeisen kukan ja Laurelinin yhden kultaisen hedelmän. Niistä tehtiin Kuu (Isil) ja Aurinko (Anar), jotka saivat tehtäväkseen valaista koko Ardaa.[8]

Puiden valoa oli jo aikaisemminkin otettu talteen, sillä Fëanorin takomat jalokivet, Silmarilit sisälsivät puiden sekoittunutta valoa.[9] Niitä ei kuitenkaan voitu käyttää puiden parantamiseen, sillä Melkor oli varastanut ne ja vienyt Keski-Maahan.[10] Mutta ei myöskään Silmarilien tekijä, Fëanor, ollut halukas luopumaan aarteistaan, kun Yavanna niitä pyysi puiden parantamiseksi.[11]

Telperionin muisto jäi elämään myös Galathilionissa, joka oli sen kuva, joskin ilman Telperionin valoa. Yavanna teki sen vanyarille ja noldorille Tirioniin, ja sen pistokas Celeborn kasvoi Tol Eressëan saarella. toisella ajalla eldar toivat Celebornin pistokkaan Númenoriin ja se sai nimen Nimloth, Númenorin Valkoinen Puu.[12] Kun toinen aika oli lopuillaan, Isildur kävi hakemassa Nimlothin hedelmän ennen kuin Sauronin pauloihin joutunut Númenorin viimeinen kuningas Ar-Pharazôn antoi kaataa sen.[13] Hedelmä istutettiin Keski-Maahan Minas Anoriin Isildurin talon eteen ja se kukoisti pitkälle kolmannelle ajalle saakka kunnes kuihtui; sen vesa kuitenkin istutettiin uudestaan linnaan.[14]

Puun viimeinen vesa kuihtui viimein käskynhaltija Belecthor II:n kuollessa, eikä uutta vesaa löydetty.[15] Mutta kun neljäs aika oli alkamassa, kuningas Elessar löysi Gandalfin avulla uuden Nimlothin vesan ja istutti sen Minas Tirithiin Kuolleen puun tilalle.[16]

Viitteet

  1. Kirjoitusasu Silmarillionissa: "(Valinorin) Kaksi Puuta".
  2. HoME X, s. 55.
  3. Silm. 1, Aikojen alku, s. 41.
  4. 4,0 4,1 Silm. 1, Aikojen alku, s. 41-42.
  5. Silm. 1, Aikojen alku, s. 42.
  6. HoME X, s. 98-101, vrt. s. 60.
  7. Silm. 8, Valinorin pimeneminen, s. 88-90.
  8. Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 118-119.
  9. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 78.
  10. Silm. 9, Noldorin pako, s. 93-94.
  11. Silm. 9, Noldorin pako, s. 92-93.
  12. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 69; Silm., Akallabêth, s. 328.
  13. Silm., Akallabêth, s. 340-341.
  14. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1081.
  15. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1088.
  16. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / 842-843 / 302-303 / *** / 1001-1002.