Vähäkääpiöt
Vähäkääpiöt (engl. Petty-dwarves) olivat Beleriandissa asunut piskuinen kääpiökansa, joka kuoli sukupuuttoon Ensiajalla. Vähäkääpiöistä viimeiset, Mîm sekä poikansa Ibun ja Khîm, esiintyvät Túrinin tarinassa (Húrinin lasten tarina, luvut 7-9, Silmarillion, luku 21). Vähäkääpiöt olivat nimensä mukaisesti kääpiöiksikin kooltaan vähäisiä, joten pituudeltaan he olivat ehkä suunnilleen samaa luokkaa hobittien kanssa.
Muita nimiä
- Sindariksi vähäkääpiöitä kutsuttiin nimillä nibin-nogrim, nibin-noeg ja noegyth nibin.
- Vähäkääpiöiden quenyankielisiä nimiä ovat Attalyar, Picinaucor ja Pitya-naucor (HoME XI, 389). Lisäksi tunnetaan sana nuxo joka tarkoittaa "vähäkääpiötä" (yks.) ("Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon, 2007, nro 17, s. 45).
Historia
Vähäkääpiöistä tiedetään varsin vähän. He polveutuivat kääpiöistä, jotka muinaisina aikoina oli karkotettu "idän suurista kääpiökaupungeista" - julkaistun Silmarillionin kontekstissa tällä ei viitattu Belegostiin ja Nogrodiin vaan joihinkin tuntemattomiin itäisempiin kaupunkeihin, sillä Belegost ja Nogrod mainitaan nekin melko myöhään perustetuiksi. Myöhemmin Tolkien kuitenkin kirjoitti "Of Dwarves and Men" -esseessä (HoME XII) Ered Luinilla heränneen kaksi kääpiöiden Isistä, tulipartojen ja väkivarsien heimojen alullepanijat, joten mitä ilmeisimmin hän oli ainakin hetkellisesti päätynyt käsittämään Belegostin ja Nogrodin vanhoiksi, alkuperäisiksi kääpiökaupungeiksi. Tällöin vähäkääpiöt olisivat loogisimmin olleet lähtöisin jommasta kummasta tai molemmista Sinivuorten kaupungeista. Ei ole varmaa tietoa, mistä syystä vähäkääpiöiden esi-isät karkoitettiin muiden kääpiöiden keskuudesta, kenties alamittaisina ja epämuotoisina, kenties kapinallisuuden vuoksi. Joka tapauksessa tämän karkoituksen on täytynyt tapahtua hyvin pian kääpiöiden heräämisen jälkeen, sillä vähäkääpiöt olivat vaeltaneet Beleriandiin jo ennen eldaria.
Haltioiden alkaessa levittäytyä ympäri Beleriandia olivat vähäkääpiöt jo asettuneet sinne ja saattoivat pitää maitaan oikeuden kautta ominaan ja haltioita kilpailijoina. Vähäkääpiöiden merkittävin asumus Beleriandissa oli Nulukkhizdînin luolasto Narog-joen varrella, mutta syvät kammiot he louhivat myös Amon Rûdhin laen alle, kukkulan jonka he tunsivat nimellä Sharbhund. Kuten näistä muutamasta nimestä saatetaan nähdä, vähäkääpiötkään eivät mitä ilmeisimmin hyljänneet kaikkien kääpiöiden yhteistä äidinkieltä khuzdulia - Nulukkhizdîn varsin selvästi sisältää kääpiötä merkitsevät radikaalit KH-Z-D.
Vähäkääpiöt valitsivat vihamielisen suhtautumisen haltioihin ja pimeyden turvin hyökkäilivät heidän kimppuunsa, tai milloin kohtasivat yksittäisiä haltioita metsämailla. Näin haltiat eivät nähneet vähäkääpiöitä päivänvalossa juuri koskaan, eivätkä siksi tunnistaneet heitä laisinkaan puhuviksi olennoiksi, vaan olettivat kyseessä olevan jonkin ovelan ja luolissa piilottelevan petolajin. Kaksijalkaisuutensa vuoksi vähäkääpiöt saivat ensin nimen levain tad-dail, 'kaksijalkaiset eläimet'. Haltiat metsästivät ja surmasivat vähäkääpiöitä aina siihen saakka, kunnes Belegostin ja Nogrodin kääpiöiden lähetystö laskeutui Sinivuorilta osoittaen haltioille muitakin puhuvia olentoja olevan olemassa. Tällöin haltiat ymmärsivät yhdistää vähäkääpiöt tulokkaisiin kääpiöihin ja jättivät heidät vastaisuudessa rauhaan.
Niin vähäkääpiöt elivät eristyneinä ja vähälukuisina salaluolissaan hitaasti huveten harmaahaltioiden lisääntyessä Beleriandin mailla. Ajan myötä heidän lukumääränsä vähentyi eivätkä he enää uskaltautuneet haltioiden kimppuun elleivät nämä käyneet liian läheltä kääpiöiden piiloja. Beleriandin maat olivat kuitenkin laajat ja vähäkääpiöiden piilot saivat yleensä olla rauhassa. Tähän tuli muutos maanpakolaisten noldorin saapuessa Valinorista Auringon vuosien alkaessa. Noldor olivat väkirikkaita ja valtasivat laajoja maita hallintaansa vähät vähäkääpiöistä välittäen. Vuonna 52 Ensimmäistä Aikaa noldo-ruhtinas Finrod löysi Narog-joen luolat, Nulukkhzdînin josta vähäkääpiöt olivat ilmeisesti joko kadonneet tai paenneet, ja aloitti siellä Nargothrondin linnoituksen rakennustyöt. Tämä katkeroitti suuresti jäljellä olevia vähäkääpiöitä, ja noldoria he vihasivat vähintään siinä kuin Morgothin örkkejäkin, sillä heidän he katsoivat vieneen maansa ja kotinsa.
Auringon viidennen vuosisadan lopulle tultaessa vähäkääpiöt olivat huvenneet viimeiseen kolmeen: Mîmiin ja hänen kahteen poikaansa Ibuniin ja Khîmiin, jotka asuivat salaisissa kammioissaan Amon Rûdhin alla. Epäonnekseen he kohtasivat kerran metsässä Túrinin lainsuojattomat, jotka ottivat Mîmin kiinni ja ampuivat Khîmin kuoliaaksi. Túrinin joukot majoittuivat Mîmin luo, kunnes eräänä talvena vähäkääpiöt jäivät örkkien vangeiksi, ja vapautensa hintana paljastivat lainsuojattomien piilopaikan. Seuranneesta taistelusta Mîm selvisi hengistä, mutta Ibunin kohtalosta ei ole varmaa tietoa; joka tapauksessa hän oli jo kuollut kun Mîm muutamaa vuotta myöhemmin kohtasi Túrinin isän Húrinin Nargothrondin tyhjissä saleissa ja vaati salien rikkauksia itselleen vähäkääpiöistä viimeisenä. Húrin surmasi hänet, ja niin sammui vähäkääpiöiden suku kun ensimmäisestä auringonnoususta oli kulunut 501 vuotta.
Lähteet
| Kääpiöklaanit | |||
|---|---|---|---|
| Pitkäparrat | Tuliparrat | Väkivarret | Rautanyrkit |
| Kankiparrat | Mustakutrit | Kivijalat | Vähäkääpiöt |
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
