Ensimmäinen vuosituhat

Kolmannen Ajan alussa Umbarin vanhaa númenorilaista satamakaupunkia pitivät hallussaan mustat númenorilaiset, jotka olivat Toisella Ajalla langenneet Sauronin seuraajiksi. He sotivat Elendilin seuraajia vastaan kunnes Eärnil I valloitti Umbarin vuonna 933 KA. Tämän jälkeen Umbarista pois ajetut mustien númenorilaisten ruhtinaat liittoutuivat Haradin miesten kanssa ja koettivat valloittaa tukikohtansa takaisin - siinä kuitenkaan onnistumatta.

1000-luku

Kävi kuitenkin niin, että kun Umbarista tuli taas Gondorin vihollinen, syynä olivatkin valtakunnan sisäiset levottomuudet. Sukuriidan sotien aikana Eldacarin surmaaman vallantavoittelija Castamirin pojat ja kannattajat pakenivat Umbariin vuonna 1448 KA ja tekivät siitä kaikkien kuninkaan vastustajien turvapaikan.

Umbar pysyi Gondorin vihollisena aina kuningas Elessarin päiviin saakka ja sen laivat tekivät usein ryöstö- ja sotaretkiä Gondoriin. Umbarin Merirosvot surmasivat myös kuningas Aldamirin (vuonna 1540 KA) ja kuningas Minardilin (vuonna 1634 KA). Minardilia vastaan taistelivat Angamaitë ja Sangahyando, Castamirin pojanpojanpojat.

Vuonna 1810 KA kuningas Telumehtar Umbardacil onnistui valloittamaan Umbarin takaisin. Tässä sodassa tuhoutuivat viimeiset Castamirin jälkeläiset. Mutta pian tämän jälkeen Umbar joutui taas merirosvojen, tällä kertaa haradrimin, käsiin, kun Gondor joutui vaikeuksiin idästä hyökkäävien Vaunumiesten kanssa.

2000-luku

Käskynhaltijoiden ajalla Merirosvojen hyökkäykset jatkuivat: laajamittaista ryöstelyä tiedetään tapahtuneen Cirionin ja Berenin ajalla, jolloin Umbarin ja Haradin kolmen suuren laivaston lisäksi Gondoria (ja Rohania) ahdisti myös vuoden 2758 Ikitalvi. Viholliset nousivat tuolloin maihin jopa Rautkymin suulla saakka.

Huolimatta Gondorin pitkään jatkuneesta ja alati syvenevästä ahdingosta pystyi se vielä 2000-luvun lopussa vastahyökkäykseen Umbaria vastaan. Käskynhaltija Ecthelion II:n sotapäällikkö Thorongil (joka myöhemmin paljastui valepukuiseksi Aragorniksi) teki pienen laivaston kanssa öisen yllätyshyökkäyksen Umbariin (noin vuonna 2980 KA) ja poltti suurimman osan Merirosvojen laivoista, surmasi Sataman Päällikön ja vetäytyi sitten lähes tappiotta takaisin.

3000-luku

Thorongilin hyökkäyksen ansiosta Umbarin Merirosvot eivät voineet ottaa osaa Sormuksen Sotaan täydellä voimallaan. He olisivat kuitenkin voineet antaa Pelennorin kenttien taistelussa kuolettavan iskun Minas Tirithille ja Rohanin joukoille, mutta Aragorn teki jälleen yllätysiskun Umbarin laivastoa vastaan: Kuolleiden Kulkuteiden Vainajien avulla hän valtasi Pelargirissa Pelennoria kohti purjehtivat laivat ja miehitti ne gondorilaisilla. Näin Minas Tirithiä piirittävä Mordorin armeija sai iskun selustaansa eikä toivomaansa vahvistusta.

Lähteet

• TSH III, Liite A I 4, Liite B.