The Wanderings of Húrin ("Húrinin vaellukset") on J.R.R. Tolkienin 1950-luvun lopulla kirjoittama keskeneräiseksi jäänyt kertomus Húrinin kohtaloista sen jälkeen, kun Morgoth vapautti hänet Thangorodrimilta.

Kertomus syntyi laajennuksena Quenta Silmarillionissa (Grey Annals) mainituista Húrinin kohtaloista ja se syveni itsenäiseksi tarinaksi, mutta se ei koskaan täysin yhdistynyt Silmarillioniin, ja Christopher Tolkien jätti suurimman osan siitä pois painetusta Silmarillionista, vaikka hän myöhemmin epäili ratkaisunsa oikeutusta.^[1] Lopulliseksi jäänyt teksti kommentoituna ja varhaisempiin versioihin verrattuna on julkaistu The History of Middle-earth -sarjan 11. osassa The War of the Jewels (s. 251-310).

Yhteenveto tarinan sisällöstä

Kun Morgoth oli laskenut Húrinin vapaaksi, hän meni ensin Hithlumiin, missä hän kohtasi Asgonin johtaman lainsuojattomien joukon. Húrin lähti kuitenkin salaa omille teilleen ja lähti etsimään tietä Gondoliniin. Asgon miehineen seurasi häntä, mutta joutui Brethilissä haladinin vangiksi. Heidät vapautettiin lopulta, mutta he joutuivat karkotetuiksi Brethilistä.

Húrin ei päässyt sisään Gondoliniin, sillä Turgon epäröi liian kauan, uskaltaisiko hän ottaa Morgothin käskyläiseksi epäilemänsä Húrinin vastaan. Morgothin vakoojat olivat tosin seuranneet Húrinia ja saivat nyt selville, millä suunnalla Gondolin sijaitsi.

Katkeroitunut Húrin vaelsi etelään ja tapasi kuolemaisillaan olevan vaimonsa Morwenin Túrinin haudalla. Sieltä haladinin rajavartijat löysivät hänet ja veivät herransa Hardangin eteen. Húrin loukkasi kopeasti käyttäytynyttä Hardangia ja heitti tätä tuolilla otsaan: hänet määrättiin tuomittavaksi kansankokouksessa.

Húrinin oikeudenkäynnissä häntä puolustaa rajavartijoiden johtaja Manthor, joka osoittautuu Hardangin kilpailijaksi. Kun Húrin vapautetaan, hän jatkaa syytöksiään Hardangia kohtaan - Húrinin mukaan Brethilin ihmiset olivat hylänneet Morwenin ja aiheuttaneet siten hänen kuolemansa. Puhkeaa mellakka, jonka kuluessa Manthorin kannattajat sytyttävät tulipalon ja Hardang saa surmansa, mutta Húrin saa myös tietää, etteivät Brethilin ihmiset olleet tienneet Morwenista mitään, ja että Hardang ei ollut syyllistynyt Húrinin esittämiin rikoksiin.

Seuraavana päivänä Manthor ja Húrin menevät hautaamaan Morwenia, mutta muuan Avranc, Hardangin kannattaja, surmaa Manthorin nuolella. Näin Húrin tuli aiheuttaneeksi pelkkää surua myös haladinille.

Tähän kertomus katkeaa: Húrin jää yksin jatkamaan vaelluksiaan, joista vuoden 1930 The Quentan perusteella tunnetaan käynti Nargothrondissa ja lohikäärmeen aarteen (painetussa Silmarillionissa Nauglamírin) vieminen Doriathiin.

Viitteet