The Lay of Leithian
The Lay of Leithian on ihmismies Berenistä ja haltianeito Lúthienista kertova runomuotoinen taru, jota J.R.R. Tolkien työsti vuosina 1925–1931,[1] kunnes hylkäsi lopulta tekstin keskeneräisenä. Hän palasi vielä runon pariin vuonna 1949 tai 1950[2] ja ryhtyi kirjoittamaan uutta versiota, mutta ei jatkanut työtä alkua pitemmälle. Runo on julkaistu teoksessa The Lays of Beleriand.[3]
Lay of Leithian on yksi kolmesta "suuresta kertomuksesta". Se mainitaan Silmarillionissa yhtenä "vanhan ajan lauluista"; suomennoksessa sen nimi on Leithianin Laulu.
Sisällysluettelo |
Sisältö
Runolla on otsikko "The GEST of BEREN and LÚTHIEN" (suom. 'Berenin ja Lúthienin (uro)teot')[4] ja se alkaa kuvailemalla Lúthienin isää kuningas Thingolia näin:
- A king there was in days of old:
ere Men yet walked upon the mould
his power was reared in cavern's shade,
his hand was over glen and glade.
His shields were shining as the moon,
his lances keen of steel were hewn,
of silver grey his crown was wrought,
the starlight in his banners caught;
and silver thrilled his trumpets long
beneath the stars in challenge strong;
enchantment did his realm enfold,
where might and glory, wealth untold,
he wielded from his ivory throne
in many-pillared halls of stone.
Runossa on kaikkiaan 14 säkeistöä (Canto), joista viimeinen loppuu kesken, ja yhteensä 4 223 loppusointuista riviä.
The Lays of Beleriandissa on julkaistu runon lisäksi Christopher Tolkienin kommentaarit kustakin säkeistöstä sekä C.S. Lewisin luultavasti vuoden 1930 alussa lähettämä yksityiskohtainen kritiikki, jonka hän oli kirjoittanut ikään kuin Lay of Leithian olisi muinainen teksti, josta on säilynyt useita käsikirjoitusversiota.[5] Teoksessa on myös kuva sivusta, johon Tolkien on kirjoittanut osan runoa tengwar-aakkosin.[6]
Alkuperäisen runon lisäksi uuden version teksti, 660 riviä, on julkaistu kokonaisuudessaan.
Viittaukset muissa teoksissa
Sama tarina on Silmarillionissa kerrottuna "laulamatta" ja se sisältää pieniä eroja HoME:ssa julkaistuun Lay of Leithianiin.
Mm. nimistö (Beleriand = Broseliand ym.) ja henkilöhahmot (lähinnä Huan, Celegorm ja Curufin) kehittyivät hiljalleen lähemmäs Tinúvielin tarua, joka kerrotaan Silmarillionin 19. luvussa "Beren ja Lúthien".[7] Tässä luvussa on kuitenkin kaksi otetta Lay of Leithianista, kuvaus Sauronin ja Finrodin kilpalaulusta (= Canto VII, 2173–2205)[8] sekä loppuosa Berenin laatimasta Eron Laulusta (= Canto XI, 3322–3333).[9]
Leithianin Laulun kuvitteellinen tausta
Silmarillionin mukaan Berenin ja Lúthienin tarina on entisistä ajoista kertovien tarujen joukossa "kaunein – – haltioiden muistoissa".[10] Leithianin Laulun sanotaan olevan heidän elämästään sepitetty laulu, joka on "toiseksi pisin kaikista vanhan ajan lauluista". Nimelle ilmoitetaan myös käännös tai selitys "Vapautus".[11]
Viitteet
- ↑ HoME III, s. 150.
- ↑ HoME III, s. 2, 330.
- ↑ HoME III, s. 150–367.
- ↑ HoME III, s. 153–154. Tekstissä käytetty otsikko on ilmeisesti lyhennetty käsikirjoitusversio B:n pitemmästä, moniosaisesta otsikosta.
- ↑ HoME III, s. 151.
- ↑ HoME III, s. 299 (DTS 23).
- ↑ Silm., s. 201–234.
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 213; HoME III, s. 230–231.
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 222; HoME III, s. 276–277.
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201 (engl. most fair still in the ears of the Elves).
- ↑ Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201 ("Leithianin Laulu, jonka nimi on Vapautus", engl. the Lay of Leithian, Release from Bondage).
