Smaugin autioittama maa
Kun lohikäärme Smaug valloitti Ereborin kääpiövaltakunnan ja tuhosi läheisen Laakson ihmiskaupungin vuonna 2770 Kolmatta Aikaa, jäi Vuoren ympärille laaja asumaton erämaa. Tätä aluetta kutsuttiin Smaugin tai lohikäärmeen autioittamaksi maaksi (engl. Desolation of Smaug / Desolation of the Dragon). Se säilyi autiona kaikki ne vuodet jotka Smaug oli Yksinäisen Vuoren valtias, lähin asutus oli Esgarothin kaupunki Pitkäjärven rannalla. Ennen viheriöinyt maa oli – ainakin syysaikaan – karrelle palanut, ruohoa kasvoi vain paikoin ja puista jäljellä vain mustuneita rankoja.
Vasta kun Bard Jousimies surmasi lohikäärmeen vuonna 2941 K.A. ja Vuorenalaisen Kuningaskunnan hallitsijaksi nousi Dáin II, alkoi Smaugin autioittama maa jälleen kukoistaa monin tavoin kääpiöiden ja ihmisten yhteistyön myötä, kuten Glóin kertoi Frodolle Rivendellissä vuonna 3018. Tässä kohden Tarun Sormusten Herrasta suomennoksessa Desolation of Smaug on tosin harhaanjohtavasti käännetty "Smaugin luoliksi" siitä huolimatta, että termi viittaa myös laajaan alueeseen Vuoren ympärillä – kuten käy ilmi muun muassa Hobitin kartasta.
Lähteitä: Hobitti XI s. */208/* [nimellä lohikäärmeen hävittämä maa], XIV s. */257/*, Erämaan kartta; TSH I/2.1., s. */*/*/*/242
