Ithryn Luin
Ithryn Luin eli Siniset velhot (engl. Blue Wizards) olivat kaksi istariin kuulunutta velhoa, nimiltään Alatar ja Pallando, jotka saapuivat Keski-Maahan muiden velhojen tavoin kolmannen ajan tuhatluvun aikoihin,[1] mutta joista vain vähän tiedetään. Tarun Sormusten herrasta tekstissä heitä ei mainita lainkaan. Saruman tosin puhuu Gandalfille "viiden velhon sauvoista"[2] ja Vuosien kirjassa kerrotaan, että velhoista "sanottiin että heitä olisi kaikkiaan viisi".[1] Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa Istari sen sijaan todetaan, että velhojen veljeskunnan jäsenmäärää ei tunneta, mutta Keski-Maan pohjoisosaan tulleiden joukossa "oli viisi muita ylempää" ja näistä "kaksi merensinisiin pukeutunutta".[3] Silmarillionin liitteenä olevassa kertomuksessa Mahtisormukset ja Kolmas Aika puolestaan todetan, että kolmen tunnetun velhon (Gandalf, Saruman ja Radagast) lisäksi tulleista muut "menivät Keski-Maan itäisille maille eivätkä tule mukaan näihin taruihin".[4]
Sisällysluettelo |
Velhot saavat nimensä
Tolkienin istaria käsittelevässä esseessä, joka on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa,[5] todetaan ettei kahdella itään menneellä velholla ollut muuta nimeä kuin Ithryn Luin, "Siniset velhot", mikä Christopher Tolkienin mukaan tarkoittaa sitä, "ettei heillä ollut nimiä Keski-Maan länsiosissa".[6] Lisäksi kerrotaan, että he matkustivat Sarumanin kanssa itään, mutta jäivät sinne kun Saruman palasi länteen.[6] Lyhyessä kertomuksen luonnoksessa, joka käsittelee valarin neuvostoa, kerrotaan myös sinisten velhojen nimet ja heidän lähettäjänsä: Oromë lähetti Keski-Maahan Alatarin ja Yavanna Pallandon.[7] Toisissa muistiinpanoihin liittyvissä taulukoissa sekä Alatar että Pallando yhdistetään ensin Oromëen, mutta korjauksen jälkeen Pallando liittyy Mandosiin ja Niennaan.[7]
Siniset velhot idän maageina
Tolkienin kirjeet kertovat myös Sinisten velhojen tarinan syntyhistoriasta. 14. tammikuuta 1956 kirjoittamassaan kirjeessä Tolkien vielä mainitsee "2 muun velhon nimet" yhtenä Tarussa Sormusten herrasta sisältämistä viitteistä asioihin, "jotka eivät todella ole olemassa omalla tasollaan".[8] 14. lokakuuta 1958 hän vastaa kahden velhon värejä tiedustelleelle Rhona Bearelle, ettei hän tiedä niitä, mutta hän arvelee "että he menivät kaukaisille seuduille, itään ja etelään, kauas númenorilaisten valtapiirin ulkopuolelle, ikään kuin lähettiläinä 'vihollisten' maille". Tolkien ei tiedä miten he menestyivät tehtävässään, mutta pelkää heidän epäonnistuneen Sarumanin tavoin ja arvelee, "että he perustivat tai aloittivat salaisia kultteja ja 'maagisia' traditioita, jotka jatkuivat vielä Sauronin tuhon jälkeenkin".[9]
Morinehtar ja Rómestámo idän auttajina
Aivan viimeisinä elinvuosinaan kirjoittamassaan tekstikatkelmassa, joka on osittain julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa, Tolkien esittää Ithryn Luinin, joista hän tällä kertaa käyttää nimiä Morinehtar ja Rómestámo, saapuneen Keski-Maahan jo toisella ajalla, vuoden 1600 ta. tienoilla: heillä olikin oma tärkeä osansa Sauronin vastaisissa toimissa halki kolmannen ajan loppupuoliskon, kun he levittivät eripuraa ja vastarintaa Sauronin omilla valta-alueilla Keski-Maan itäisissä osissa ja siten olennaisesti heikensivät mahtia, jonka Sauron kykeni kokoamaan Keski-Maan vapaita kansoja vastaan.[10]
Nimestä
Sindarinkielisen nimen Ithryn Luin alkuosana on sindarin 'velhoa' tarkoittavan sanan ithron monikkomuoto ithryn.[11] Luin puolestaan tarkoittaa 'sinistä'.[12]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122.
- ↑ TSH II/3.10., Sarumanin ääni, s. *** / *** / *** / *** / 603.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 532.
- ↑ Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 373-374 = KTK 4.II, Istari, s. 536.
- ↑ Essee on kirjoitettu vuonna 1954 (KTK 4.II, Istari, s. 530; KTK, Esipuhe, s. 21).
- ↑ 6,0 6,1 KTK 4.II, Istari, s. 538.
- ↑ 7,0 7,1 KTK 4.II, Istari, s. 537.
- ↑ Kirjeet, s. 292 (kirje 180), vrt. Kirjeet, s. 313 (kirje 187).
- ↑ Kirjeet, s. 352 (kirje 211). Tolkien ei ilmeisesti muistanut enää neljä vuotta aiemmin kirjoittamaansa esseetä, jossa hän puhuu sinisistä velhoista.
- ↑ HoME XII, s. 384-385.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 530. Quenyaksi istar, mon. istari; vrt. ista- 'tietää', ista 'tieto', istyar 'tieteilijä, oppinut mies' (Etymologies s.v. IS-, HoME V, s. 361).
- ↑ Etymologies s.v. LUG2- (HoME V, s. 370); Silm., Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 437 s.v. luin. Vrt. Ered Luin, Luinil, Mindolluin.
