Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.
(Sormusruno, TSH)

Sauron keräsi haltuunsa Toisella Ajalla taotuista Mahtisormuksista kaikki muut paitsi haltioiden Kolme Sormusta. Hän jakoi ne Keski-Maan eri kansoille saattaakseen alamaisikseen kaikki valtaa janoavat. Kääpiöt saivat Sauronilta seitsemän sormusta, mutta he eivät taipuneet helpolla Mustan Mahdin vallan alle: kääpiöitä ei voi muuttaa varjoiksi, he ovat sitkeitä ja itsenäisiä.

Sauron kuitenkin kirosi sormukset niin, että niiden haltijoissa heräsi suunnaton rikkauksien himo. Vaikka kirous aiheutti paljon pahaa kääpiöille, Sauronille se ei riittänyt, vaan hän hankki Seitsemän takaisin itselleen yksi toisensa jälkeen - jokaisen joka ei tuhoutunut lohikäärmeiden tulessa, sillä kaikki sormusten avulla kerätyt rikkaudet ryöstettiin; lohikäärmeet kunnostautuivat erityisesti tuossa työssä.

Durinin heimon kääpiöiden parissa tosin eli perimätieto, jonka mukaan heidän kuninkaansa Durin III olisi saanut sormuksensa aikoinaan suoraan Celebrimborilta eikä Sauronin käsien kautta. Oli miten oli, myös tuo sormus johti kantajansa tuhoon yksi toisensa jälkeen. Balrog tuhosi Khazad-dûmin ja lohikäärmeet vaivasivat Durinin heimon valtakuntia sen jälkeen. Sormuksen viimeisistä kantajista Thrór menetti järkensä, asteli suin päin örkkien hallitsemaan Moriaan ja menetti henkensä. Hän oli sitä ennen antanut sormuksen pojalleen Thráinille, joka joutui lopulta Dol Guldurin Noidan (eli Sauronin, kuten myöhemmin saatiin tietää) vangiksi ja sormus vietiin häneltä. Se lienee ollut viimeinen Seitsemästä. Muiden kääpiöiden sormusten kohtaloa ei tarkemmin tunneta.