Saeros, Ithilborin poika, oli nandoriin kuulunut haltia, yksi niistä jotka olivat hakeutuneet Doriathin turviin Denethorin kärsittyä tappion örkkejä vastaan Amon Erebin taistelussa. Hän asui Menegrothissa, missä soittoniekka Daeron oli hänen ystävänsä. Myös kuningas Thingol arvosti häntä suuresti ja piti häntä yhtenä neuvonantajistaan.

Saeros oli luonteeltaan ylpeä ja kohteli kopeasti kaikkia alempiarvoisena pitämiään; erityisen karsaasti hän katsoi ihmisiä ja näistä varsinkin Berenin sukulaisia. Aina Túrinin tavatessaan hän puhui tälle ylimielisesti ja tilaisuuden saatuaan puhui hänestä pahaa. Túrin ei kuitenkaan vastannut pahaan pahalla ennen kuin Saeros loukkasi häntä verisesti kuninkaan pöydässä.

Túrin oli saapunut Doriathin pohjoisrajoilta sotimasta ja oli ulkoasultaan hoitamaton. Lisäksi hän sattui istuutumaan Saerosin paikalle. Saeros pilkkasi häntä monin tavoin ja lopulta kysyi: "Jos Hithlumin miehet ovat noin villejä ja kauheita, millaisia ovatkaan naiset siinä maassa? Juoksevatko kukaties kuin peurat pelkät hiukset verhonaan?"^[1] Äitiään ja sisartaan kaipaava Túrin ei voinut tätä enää sietää, vaan paiskasi Saerosin kasvoille juoma-astian niin, että tämä kaatui ja loukkasi itsensä.

Seuraavana päivänä Saeros, joka oli jo illalla uhannut surmata Túrinin, kävi hänen kimppuunsa miekka kädessä, kun hän oli lähdössä Menegrothista. Mutta Túrin voitti Saerosin, riisui hänet alastomaksi ja lähti ajamaan takaa sanoen: "ellet juokse yhtä nopsasti kuin peura, minä pistän sinua takaapäin." (KTK 112). Kauhistunut Saeros juoksi pakoon, kunnes saapui Esgalduiniin virtaavan puron^[2] korkealle törmälle. Hän yritti hypätä puron yli, mutta putosi alas ja murskautui suureen kiveen. Tutkittuaan tapauksen Thingol olisi jättänyt Túrinin rankaisematta, sillä Saerosin solvaukset tulivat ilmi ja ennen kaikkea haltianeito Nellas oli nähnyt, miten Saeros hyökkäsi takaapäin Túrinin kimppuun. Thingol lausui tuomionsa Saerosista: "Minä pidin Saerosia uskollisena ja viisaana, mutta jos hän eläisi saisi hän tuta vihani, sillä hänen kiusantekonsa oli ilkeää, ja minä pidän häntä syypäänä kaikkeen mitä salissa tapahtui", (KTK 114) ja vielä kuultuaan Nellasin todistuksen: "Jos Saeros häväistiin, oli hän sen häpeän ansainnut." (KTK 116).

Nimistä

Aikaisempi nimimuoto Orgof, myöhempi Orgol.

Viitteet

1. ↑ Silm. 250 = KTK 111. Saerosin sanat osoittautuivat kuitenkin enteellisiksi, sillä myöhemmin Glaurungin lumoama Niënor, Túrinin sisar, juoksi örkkejä ja Mablungin johtamia haltioita pakoon metsään "kuin peura puiden keskellä ja hiukset vain hulmusivat." (KTK 166).
2. ↑ KTK:n suomennoksessa (s. 113): "törmälle jonka alla Esgalduin virtasi syvässä rotkossa...", mutta alkutekstissä sanotaan, että kyseessä on Esgalduiniin virtaava puro - a stream that fed Esgalduin (UT 82)

Lähteet

• Silm. 250, 422 [s.v. Saeros]
• KTK 107, 110-114, 116, 607 [s.v. Saeros].