Kirjaudu / luo oma tunnus

Rastaat

Rastaat (engl. thrushes) ovat pienikokoisia laululintuja, joita tiedetään Keski-Maassa asuneen ainakin Laaksossa.

Laakson rastaat olivat aivan erityinen laji, josta Thorin kertoi Bilbo Reppulille sen jälkeen, kun Smaugin puheista ahdistunut hobitti oli heittänyt kivellä vanhaa rastasta, joka katseli vastikään lohikäärmeen pesästä saapunutta murtovarasta:

Rastaat ovat hyviä lintuja ja ystäviämme - ja tämä on erittäin vanha, kenties viimeinen siitä muinaisesta heimosta joka täällä eli kesynä isäni [ks. Thráin II] ja isoisäni [ks. Thrór] aikaan. Ne ovat pitkäikäisiä ja merkillisiä rastaita, ja voi olla että tämä tässä oli elossa jo silloin parisataa vuotta sitten, ties vaikka jo sitä ennen. Laakson ihmisillä oli kyky ymmärtää niiden kieltä ja he käyttivät niitä lähetteinä viemään viestejä järveläisille ja muillekin.
(Hobitti XII, s. *** / *** / 249 / ***)

Rastas kuunteli koko Bilbon selostuksen keskustelusta Smaugin kanssa ja lensi sitten tiehensä. Se todisti oikeaksi Thorinin kertomuksen siitä, että laaksolaiset ymmärsivät rastaiden kieltä: se lensi Esgarothiin, räpytteli juuri oikeaan aikaan Bardin olalle ja kertoi tälle kuulumiset Ereborilta ja erityisesti Bilbon kertomuksesta nappaamansa tiedon (Bilbon osuutta ei kukaan muistanut myöhemmin) Smaugin heikosta kohdasta, paljaasta kuopasta rinnan vasemmalla puolella. Bard totteli rastasta ja ampui mustalla nuolellaan Smaugin kuoliaaksi.

Lieneekö ollut sama rastas se "suuri, melkein hiilenmusta [lintu], jonka vaaleankeltaisessa rinnassa oli tummia täpliä", ja joka rikkoi etanan kuorta kiveen Ereborin salaoven edustalla. Linnun puuhailua seuratessaan Bilbo keksi, miten Vuoreen pääsi sisälle (Hobitti XI, s. *** / *** / 230 / ***). Hän muisti silloin Thrórin karttaan kuukirjaimilla kirjoitetun tekstin: "Seiso harmaan kiven luona kun rastas koputtaa, niin Durinin päivän aurinko luo avaimenreikään viime säteensä" (Hobitti III, s. *** / *** / 66 / ***).