Radagast

Radagast oli yksi istarista eli Heren Istarionin (Velhojen veljeskunnan) jäsenistä, jotka valar lähettivät Keski-Maan vapaiden kansojen avuksi taistelussa Sauronia vastaan kun noin tuhat vuotta oli kulunut Kolmatta Aikaa. Velhot olivat iäkkäiden miesten näköisiä, mutta vanhenivat hyvin hitaasti, jos ollenkaan. He kuuluivat maiar-henkiin.

Radagast Tarussa Sormusten Herrasta

Radagastin nimi vilahtaa ensimmäisen kerran Hobitin luvussa 7 "Kummallinen koti": Gandalf esittelee itseään Beornille ja kysyy, onko tämä kuullut "hyvästä serkustani Radagastista joka asuu lähellä Synkmetsän etelälaitaa". Beorn vastaa tavanneensa Radagastia silloin tällöin ja arvostavansakin tätä jonkin verran. Gandalfin ja Beornin kohtaaminen tapahtui vuonna 2941 KA.

Radagastin seuraava esiintyminenkin on Gandalfin puheessa, tällä kertaa Elrondin Neuvonpidossa (TSH 1/II.2 s.341). Gandalf kertoo tavanneensa Radagastin Konnun lähistöllä. Saruman oli pyytänyt tätä etsimään Gandalf käsiinsä ja pyytämään Rautapihaan neuvotteluja varten. Radagast teki työtä käskettyä ja ratsasti tiehensä (ilmiselvästi peloissaan) sen jälkeen, kun Gandalf oli pyytänyt häntä lähettämään viestejä kaikille eläimille ja linnuille, jotka ovat hänen ystäviään ja tuomaan sormusaaveita koskevat tiedot Rautapihaan.

Puheessaan Gandalf kuvailee Radagastia: hän on Gandalfin mukaan "arvollinen velho, värinmuutosten ja muotojen tuntija; ja hän tietää paljon kasveista ja metsäneläimistä, ja linnut eritoten ovat hänen ystäviään."

Velhon muotokuva

Lisäksi Gandalf mainitsee Radagastin lisänimen "Ruskea", joka viittaa ilmeisesti hänen kaapunsa väriin, ja hänen entisen asuinpaikkansa Rhosgobelin lähellä Synkmetsän rajaa. Elrondin Neuvonpito pidettiin 25.10.3018 KA (ks. TSH Liite B), joten Radagast oli jättänyt asuntonsa viimeksi kuluneiden 77 vuoden aikana. Syytä tähän ei tiedetä. Hän ei ollut kotonaan myöskään silloin kun Elrondin lähetämät tiedustelijat kävivät siellä joulukuussa 3018 KA (TSH 1/II.3 "Sormus vaeltaa etelään" - paikannimen ensimmäinen esiintyminen).

Saruman on kuvauksessaan vähemmän armelias: "Radagast Ruskea! --- Radagast Linnunkesyttäjä! Radagast Yksinkertainen! Radagast Hölmö!"

Niin erilaisia kuin nämä luonnehdinnat ovatkin, niistä molemmista käy esiin Radagastin tärkeä luonteenpiirre: hän rakasti lintuja. Samaa kerrotaan myös Silmarillionissa: "Radagast oli kaikkien nelijalkaisten ja lintujen ystävä" (s. 374). Lisäksi kerrotaan, että Radagast saapui velhoista kolmantena, Sarumanin ja Gandalfin jälkeen, ilmeisesti yhdessä muiden velhojen kanssa (s. 373).

Lisää Radagastia koskevia tietoja on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa. Tolkienin "Istaria käsittelevä essee" vuodelta 1954 varmistaa, että Radagastin kaapu tosiaan oli maanruskea (KTK 532), ja toteaa, että eläimiin ja lintuihin ihastunut Radagast "hylkäsi ihmiset ja haltiat ja vietti aikansa metsänelävien keskuudessa." (KTK 533). Tästä ominaisuudesta on peräisin myös hänen nimensä, joka on Númenorin vanhaa kieltä ja tarkoittaa "eläintenhoivaajaa". (KTK 533, ks. myös 548 viite 4, jossa toisenlainen etymologia: erään Tolkienin myöhäisen muistiinpanon perusteella nimi olisi peräisin Anduinin laakson ihmisiltä ja että sitä on hyvin vaikea enää tulkita, ks. myös HoME XII, 384).

Radagastin valinorilaista alkuperää valottaa kertomuksen luonnos valarin neuvostosta, jossa käsiteltiin lähettilästen toimittamista Keski-Maahan (Christopher Tolkienin referaatti, KTK 536-538). Näistä muistiinpanoista käy ilmi, että Radagastin alkuperäinen, quenyankielinen nimi oli Aiwendil "se joka rakastaa lintuja" (KTK 537, 548 viite 6) ja että Curumo (Saruman) otti hänet mukaan Yavannan pyynnöstä (KTK 537-538).

KTK:n viimeinen maininta Radagastista on Tolkienin (ilmeisesti) vuonna 1972 kirjoittamassa muistilapussa: "Radagast esitellään henkilönä jolla on vähemmän sekä mahtia että viisautta." (KTK s. 539).

Christopher Tolkien mainitsee KTK:ssa, että velhoista on olemassa "nopeasti kyhättyjä, usein lukukelvottomia muistiinpanoja." Kaksi näistä hän onnistui pitkän yrityksen jälkeen tulkitsemaan ja julkaisi ne The History of Middle-earth –sarjan 12. osassa The Peoples of Middle-earth (= HoME XII, 1996). Radagastia koskevat maininnat liittyvät hänen saapumisajankohtaansa: Radagast saapui ilmeisesti yhdessä Gandalfin kanssa (HoME XII, 384).

Tarinan kehityksestä

1) Gandalfin serkku ? Ensimmäisessä niistä TSH:n käsikirjoitusversioista, jossa Radagast varsinaisesti esiintyy, hänet mainitaan yhä (Hobitin maininnan mukaan) Gandalfin serkuksi: When he saw me he leaped to his feet and hailed me. It was Radagast my cousin... (HoME VII, 131). Seuraavassa versiossa R. on enää Gandalfin sukulainen, kinsman (HoME VII, 149). Lopullisessa tekstissä Gandalf sanoo: he is one of my order "hän kuuluu veljeskuntaamme" (TSH 1/II.2).

2) Sarumanin kätyri ? Käsikirjoitukseen tehdyistä lisäyksistä ja muutoksista käy ilmi, että Radagastin oli alun perin tarkoitus toimia tietoisesti Sarumanin hyväksi: kun hän viestinsä kerrottuaan aikoo ratsastaa kiireesti pois, Gandalf kummastelee Radagastin käytöstä; Gandalfin viimeinen pyyntö lintujen käyttämisestä tiedonkerääjinä on lisätty marginaaliin vasta myöhemmin - ja liittyy Radagastin muuttuneeseen asemaan roistosta hyväksikäytetyksi hölmöksi (HoME VII 132, viite 10). Sarumanin solvattua Radagastia hän sanoi ensimmäisessä versiossa: He must have played his part well nonetheless. Ennen näitä sanoja (jotka on jätetty pois lopullisesta tekstistä) Tolkien lisäsi lyijykynällä: Yet he had just the wits to play the part that I set him - lopulliseen versioon jäänyt tuomio Radagastista.

3) Radagast Harmaa ? Kirjoittaessaan viidettä ( ! ) versiota "Elrondin neuvonpidosta" Tolkien määritteli lopullisesti velhojen värit. Käsikirjoituksessa luki alun perin Saruman Harmaa, joka oli vaihdettu Valkoiseksi, ilmeisesti ennen kuin mukaan tulee Radagast Harmaa, josta sitten tulee Ruskea lyijykynällä tehdyllä korjauksella (HoME VII, 132). Muutaman kappaleen jälkeen tuleekin kohta, jossa Saruman kiinnittää erikseen huomiota nimeen Gandalf Harmaa (HoME VII, 133). Velhot ovat näin saaneet omat värinsä.