Quenya-suomi sanaluettelo A

Quenya-suomi sanaluettelo
Johdanto - Merkit - Lähteet - Kielioppitermit - Kirjoitusasu A C D E F H I K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Sisällysluettelo 1 a 2 ac 3 ae 4 ah 5 ai 6 al

a

• a (1) vokatiivipartikkeli "Oi": a vanimar "Oi te kauniit" (TSH III/6.6., englanninnos: Letters 308); esiintyy usein myös VT 44,12 (vrt. 15): A Hrísto *"Oi Kristus", A Eruion *"Oi Jumalan Poika", a Aina Fairë *"Oi Pyhä Henki", a aina Maria *"Oi pyhä Maria".
• a (2) konj. "ja", Fírielin laulussa esiintyvä konjunktion ar variantti (FS:ssä esiintyy myös ar; a:ta käytetään ilmeisesti f-alkuisten sanojen edellä, mutta toisin ar formenna *"ja pohjoiseen" eräässä myöhäisessä tekstissä, VT 49, 26). PE 17,41 mukaan ”vanhassa quenyassa” saattoi olla konjunktio a (ar:n varianttina) ennen n-, ñ-, m-, h-, hy-, hw-alkuisia sanoja (f:ää ei manita). PE 17,71 lisää mukaan: ty, ny, hr, hl, ñ, l, r, þ, s. Katso ar (1). Mahdollisesti a lauseessa nornë a lintieryanen ”hän juoksi vauhdillan” (eli niin nopeasti kuin kykeni) on ymmärrettävä ja-konjunktiona, jos kirjaimellinen merkitys on *”hän juoksi ja [teki sen] vauhdillaan”.
• a (3), myös á, imperatiivipartikkeli. Imperatiivi joka ”liittyy välittömään toimintaan” ilmaistaan á-partikkelilla ennen verbiä (tai ”toisinaan sen jälkeen, joskus painotussyistä sekä ennen että jälkeen”), ja verbi seuraa ”yksinkertaisimmassa muodossa, jota käytetään myös taivuttamattomana 'aoristina' ilman erityistä viittausta menneeseen, nykyiseen tai tulevaan aikaan” (PE 17,93). Vrt. a laita, laita te! "Oi siunatkaa heitä, siunatkaa heitä!", á vala Manwë! "Määrätköön Manwë sen!", kirjaimellisesti *"Hallitkoon Manwë!" (ks. myös laita, vala); vrt. myös á carë *”tee[!]”, á ricë ”yritä!”, á lirë ”laula[!]”, á menë ”mene[!]”, a norë ”juokse[!]” (PE 17,92-93, huom. lyhyt a), á tula *"tule!" (VT 43,14). Viimeisessä esimerkissä verbi tul- ”tulla” saa päätteen -a, joka luultavasti edustaa imperatiivipartikkelin suffiksoitua muotoa, ja tämä on ilmeisesti esimerkki imperatiivisesta elementistä sekä ”ennen että jälkeen” verbivartaloa ”painotussyistä” (PE 17,93). Tämä pääte voi myös esiintyä itsenäisenä ilman edeltävää a/á-partikkelia, kuten käskyssä queta ”puhu!” (PE 17,138). Muita esimerkkejä imperatiiveista suffiksoidun päätteen -a kera ovat cena ja tira (VT 43,41, ks. cen-, tir-); näistä samoista verbeistä tunnetaan kuitenkin imperatiivimuodot á tirë, á cenë (PE 17,94), joissa imperatiivipartikkeli pysyy itsenäisenä ja seuraava verbi vaikuttaa taivuttamattomalta aoristivartalolta. Tämä aoristi voi olla monikossa osoittaakseen mon. 3. persoonan subjektia: á ricir! ”yrittäkööt!” (PE 17,93). Alyë (VT 43,17. 44,9) vaikuttaa koostuvan imperatiivipartikkelista a sekä pronominaalisuffiksista -lyë "sinä" jota käytetään tässä ilmaisemaan subjekti, jonka odotetaan noudattavan käskyä; esiintyy fraasissa alyë anta *"Anna!" (elidoituneena aly' VT 43, 11, sillä seuraava sana alkaa e-kirjaimella: aly' eterúna me *"Päästä meidät"). Partikkeli a esiintyy myös kielteisissä käskymuodoissa: ala, #ála tai áva.
• a- (1) prefiksi, joka esiintyy sanassa Atalante, jonka sanotaan merkitsevän "täydellistä". Mahdollisesti vain prefiksoitu kantavokaali; vrt. vartalo ANÁR-, jota sanotaan johdetuksi vartalosta NAR. (TALÁT-)
• a- (2) prefiksi, joka esiintyy Markirya-runossa (Tolkien kirjoitti ensin na-, ja muutti sen myöhemmin). Sitä käytettäneen sellaisten verbikantojen prefiksinä, jotka seuraavat aistimisverbien, kuten "nähdä" ja "kuulla" objekteina olevia substantiiveja, kun verbi jonka prefiksinä sitä käytetään, kuvaa mitä tälle substantiiville tapahtuu, kuten rakenteessa man cenuva lumbor ahosta[?] (alun perin na-hosta), "kuka on näkevä pilvien kerääntyvän?" (hosta = "kerääntyä").

ac

• acas (”k”) subst. ”niska”, mon. axi (”ks”) (ja näin ollen ehkä yleinen vartalomuoto ax-). Myös yks. axë (jota sanotaan ”myöhemmäksi” muodoksi, joka ilmeisesti korvaa muodon acas). Sanaa käytetään myös maantieteellisesti kallioharjanteista (PE 17,92).
• acca ("k") adv. "liian" (esim. "liian suuri") (PE 13,108)
• accar- v. *tehdä takaisin, reagoida, kostaa* (PE 17,166). Myös ahtar- (tämän muodon sisältävä muistiinpano viivattiin yli, mutta kertomuksissa esiintyy sindarinkielinen samansukuinen sana acharn ”kosto”).
• Acairis ("k") naisen nimi, "morsian" (LT1 252; Tolkienin myöhemmässä quenyassa "morsian" on yleensä indis)
• acúna ("k") ks. cúna

ae

• Ae (quenyaa?) subst. "päivä" (LEP/LEPEN/LEPEK – ae on kirjoitettu sanan ar (2) päälle valinorilaisen viikon nimien luettelosa, mutta ar on jätetty yliviivaamatta.)

ah

• aha subst. "raivo", myös tengwa n:o 1:n nimi; aiemmin tämä oli harma (TSH Liite E)
• ahosta katso hosta
• ahtar- *tehdä takaisin, reagoida, kostaa* (PE 17, 166). Myös accar-
• #ahya- v. "muuttua", esiintyy vain menn. a. muodossa: ahyanë (PM 395)

ai

• ai! interj. "Ah!", "Voi!" (Nam.> RGEO 66; myös kahdesti Narqelionissa, jätetty kääntämättä.) Yhdessä (hylätyssä) quenyankielisen Isä meidän –rukouksen versiossa Tolkienilla ai on mahdollisesti vokatiivipartikkeli: ai Ataremma ? "Oi isämme" (VT 43,10. 13)
• aia interj. "terve", aiya -interjektion variantti (VT 43, 28)
• aian subst. ”pyhä asia tai esine tai paikka”, sanan áyan myöhempi muoto (PE 17,149)
• aica (1) ("k") adj. "terävä" (AYAK) tai "kauhea" (PM 347; mutta PM 363 mukaan liitetään hyvin harvoin pahoihin asioihin). Nimessä Aicanáro, ks. tätä.
• aica (2) ("k") adj. "leveä, laaja" (LT2 338 - edellinen on luultavasti syrjäyttänyt tämän varhaisen "qenyan" muodon)
• aicalë ("k") subst. "huippu" (AYAK)
• Aicanáro ("k") miehennimi "terävä liekki, kauhea liekki"; sindarilaistettuna Aegnor. (samoin SA nár, ja PM 345; puolestaan MR 323: Aicanár. Mutta VT 41,14. 19 antaa Aegnorin quenyankieliseksi muodoksi Ecyanáro.)
• aicassë ("k") (1) subst. "vuorenhuippu" (AYAK)
• aicassë ("k") (2) subst. "mänty" (GL 17; edellinen on ilmeisesti syrjäyttänyt tämän "qenyan" sanan)
• ailin ("gen. yks. ailinen", Tolkienin myöhäisessä quenyassa dat. yks.) "lampi, järvi" (AY, LIN¹, LT2 339). Naisennimi Ailinel (todennäk. *Ailinell-), on ehkä ailin + fem. pääte -el (kuten sanassa aranel "prinsessa"), näin ollen *"Järvi-nainen" tms. (KTK 288).
• #ailinë (nominatiivi epävarma) subst. "ranta" (Tolkienin myöhäisessä quenyassa mieluummin hresta). Esiintyy vain obliikvisijoissa: yks. abl. ailinello "rannalta" (MC 213), yks. lokatiivi ailinisse "rannalla " (MC 221), mon. lokatiivi ailissen "rannoilla" (vastaa muotoa *ailinissen?) (MC 221)
• ailo subst. "järvi, lampi" (LT2 339; Tolkienin myöhäisessä quenyassa ailin)
• aimenal, aimenel – katso lirulin
• aina adj. "pyhä" (AYAN), johdettu nimestä Ainu. Omaksuttu ja mukailtu valariin kielestä. VT 43, 32 mukaan sana on "vanhentunut, paitsi nimessä ainur", mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että tavallinen "pyhää" merkitsevä sana myöhäisessä quenyassa on airë tai airëa (ks. näitä). Kuitenkin Tolkien käytti toistuvasti sanaa aina Loreton litanian käännöksessään: Aina Fairë "Pyhä Henki", Aina Neldië "pyhä kolminaisuus", Aina Maria "Pyhä Maria", Aina Wendë "pyhä neitsyt". Sub tuum praesidium -rukouksen quenyannoksessa hän käänsi myös "pyhä äiti": Aina Eruontari (WJ 399, FS, Elem., VT 43,32, VT 44,5. 12. 17-18)
• ainas subst. ”pyhäkkö” (PE 17,149). Vrt. yána (2)
• Aini subst. fem. muoto nimestä Ainu (AYAN, LT1 248); ks. Ainu
• ainima adj. ”siunattu, pyhä (asioista)” (PE 17,149)
• Aino subst. "jumala", Tolkienin myytoksessa Ainun synonyymi (mutta koska Aino on pohjimmiltaan vain sanan aina "pyhä" personoitu muoto, eli "Pyhä", sitä voi pitää yleisesti "jumalaa" vastaavana sanana (PE 15,72)
• Ainu subst. "pyhä (olento), enkelimäinen henkiolento"; fem. Aini (AYAN, LT1 248); "yksi valarin ja maiarin 'luokkaan' kuuluvista, ennen Eäa luotu"; tunnetaan monikkomuoto Ainur. Omaksuttu ja mukailtu valarin kielen sanasta ayanūz (WJ 399). Varhaisessa "Qenya Lexiconissa" sanan ainu merkitys on "pakanajumala", ja aini on vastaavasti "pakanajumalatar", mutta kuten Christopher Tolkien huomauttaa, "tietenkään mytologian sisällä kukaan ei voi nimittää ainuria 'pakanallisiksi'" (LT1 248). Ainulindalë subst. "Ainurin Soitto" (SA: lin (2)), Ensimmäinen Historia (WJ 406), Luomislaulu (AYAN)
• aipio subst. "luumupuu, kirsikkapuu" (GL 18)
• aiqua ("q") adj. "jyrkkä" (AYAK). Tätä ei saa sekoittaa pronominiin *aiqua *jos mikään, mikä tahansa*, jonka Tolkienin jälkeiset kirjoittajat ovat johtaneet muodosta aiquen (ks. tätä) samankaltaisen parin ilquen-ilqua (ks. näitä) perusteella.
• aiqualin ("q") adj. "pitkä (korkea)", ,monikkomuoto (???) (MC 216; tämä on "qenyaa" – mutta vrt. aiqua yllä..)
• aiquen pron. "jos kukaan, kuka tahansa" (WJ 372)
• aira (1) adj. "punainen, kuparinvärinen, punertava" (GAY)
• aira (2) adj. "pyhä"; ks. airë.
• aira (3) adj. "vanha" (MC 214; tämä on "qenyaa").
• [aira (4) adj. "ikuinen" (EY, VT 45,13)]
• airë (1) adj. "pyhä", #Airefëa "Pyhä Henki" (VT 43,37, dat. airefëan ed. sivulla), airetári tai Airë Tári "pyhä kuningatar" (Vardan nimitys, PM 363), gen. aire-tário "pyhän kuningattaren" (Nam., RGEO 67 – mutta PM 363 mukaan airë on substantiivi "pyhyys", kun taas aira on adjektiivi "pyhä"; VT 43,14 viittaa etymologiseen huomautukseen "Syys-lokak. 1957", jossa sanotaan, että airë on substantiivi "pyhyys" ja adjektiivi "pyhä" on muodossa airëa. Kuitenkin verbi #airita- "pyhittää" näyttää olevan peräisin adjektiivista airë, airi- "pyhä". Ilmeisesti airë voi toimia sekä adjektiivina ("pyhä") että substantiivina ("pyhyys"). Jos näin on, airë adjektiivina voi edustaa primitiivistä adjektiivia *gaisi, kun taas airë substantiivina voi olla peräisin muodosta *gaisē. Edellisellä mutta ei jälkimmäisellä muodolla olisi ollut kanta airi- (mikä näkyy johdosverbissä #airita-), ja sellaiset muodot kuten airetári (ennemmin kuin *airitári) näyttäisivät sisältävän varsinaisesti substantiivin "pyhyys".
• airë (2) subst. "meri" (muoto airen on myös annettu. Kun Tolkien kirjoitti tämän, sen oli tarkoitus olla genetiivin yksikkö; TSH:n quenyassa se olisi ennemmin datiivin yksikkö) (AYAR/AIR)
• [airë (3) subst. "ikuisuus" (EY, VT 45,13)]
• airëa adj. "pyhä"; ks. airë.
• #airita- v. "pyhittää" (vain menn. a. airitánë tunnetaan) (VT 32:7)
• airon subst. ”(valta)meri” (PE 17,27). Myös ëaron (ks. tätä)
• aista (1) adj. "pyhä" (VT 43,37)
• #aista- (2) v. "siunata", verbivartalo, joka on erotettu passiivin partisiipista aistana "siunattu" (VT 43:30)
• aista- (3) v. "kammota" (GÁYAS, VT 45:14; mahdollisesti jäänyt pois käytöstä yllä olevan (2) merkityksen tieltä)
• aiwë subst. "(pieni) lintu" (AIWÊ, Elem. lin (1)); Aiwendil "se joka rakastaa lintuja" (UT 401)
• Aiwenor, Aiwenorë (lue: *Aiwenórë?) paikannimi "Lintumaa" = alempi ilma(kehä) (AIWÊ)
• aiya huudahdus "terve" (TSH II/4.9, käännöksestä, katso: Letters 385). Variantti aia (VT 43,28)

al

• 'al- (1) "kukoistaa" (GALA; merkki ' osoittaa vain, että alkuperäinen G on kadonnut sanan alusta; sitä ei tarvitse normaalisti kirjoittaa, PE 17,100) Vrt. #alála-
• al (2) assimiloitunut muoto konjunktiosta ar ennen l-konsonanttia (PE 17,41. 175); ks. ar (1)
• ala, #ála (1) imperatiivipartikkeli á, a, johon on liitetty kieltosana lá, -la "ei" ilmaisemaan kieltoa (VT 43,22; ks. lá (1). Esiintyy myös 1. p. suffiksin -lyë kera (alalyë ja álalyë, VT 43,10. 22, VT 44,8) ja 1. p. monikon objektisuffiksin -më kera (alamë ja álamë, "älä [tee jotakin] meille", esim. álamë tulya, "älä johda meitä", VT 43.12. 22). Esseessä Quendi and Eldar kielto ilmaistaan ennemmin sanalla áva (ks. tätä), mutta tätä muotoa voi käyttää hyvin muotojen ala ja #ála rinnalla.
• ala- (2) kielteinen etuliite "ei", "epä-", joka supistuu muotoon al- vokaalin edellä (VT 42,33, GALA, VT 45,25), vaikkakin sanan Alcorin perusteella voitaisiin otaksua, että al- voi toisinaan esiintyä myös konsonantin edellä. Etymologiesin poistetussa hakusanassa al(a)- on käännetty "ei" ja sen sanotaan olevan "puhdas kieltosana" (VT 45:5). Katso myös: alahasta, Alamanyar, alasaila, Alcorin
• ala- (3), myös al-, prefiksinä ”hyvä” tai ”hyvin” (PE 17,146), kuten sanassa alaquenta (ks. tätä). On epävarmaa ja ehkä epätodennäköistä, ajatteliko tämän päätteen olevan olemassa yhtä aikaa saman muotoisen kielteisen etuliitteen (yllä (2)) kanssa.
• ala- (4) verbi ”istuttaa, kasvattaa [engl. grow]” (ensimmäinen merkitys antaa ymmärtää, että toinenkin on transitiivinen: ”kasvattaa” [to grow] kasveja [eikä ”kasvaa”]) (PE 17,100)
• ala (5) prepositio "jälkeen, tuolla/toisella puolella" (MC 221. 214; mutta TSH:n quenyassa käytetään sanoja t han ja pella "tuolla/toisella puolella" ja apa "jälkeen")
• [ala (4) (myös alar! tai alla!) huudahdus "terve, ollos siunattu" (VT 45,5. 14)]
• [ala (5) "päivä", myös alan "päiväsaika". Näiden sanojen jälkeen luetellut muodot allen, alanen saattavat olla taivutusmuotoja: genetiivi "päivän" ja instrumentaali "päivällä"? Tolkien on kuitenkin viivannut kaikki yli (VT 45,13).]
• alaco ("k") subst. "ryntäys, kiivas pako, raju tuuli" (VT 45,5 vrt. ÁLAK).
• alahasta subst. "turmeltumaton" (MR 254).
• alaië, ks. lá (1).
• #alála- v. *"kasvaa jatkuvasti" (VT 27,20. 25), luultavasti frekventatiivimuoto yksinkertaisemmasta verbistä al- tai ala- "kasvaa". Vrt. 'al- "kukoistaa".
• alalmë (1) ”kukkiminen” (PE 17,153), vrt. alma (2)
• alalmë (2) subst. "jalava(puu)" (ÁLAM, LÁLAM, LT1, 249). Vrt. alvë TSH:n jälkeisessä lähteessä
• alalmino subst. ? "jalava"-jotakin? (Narqelion).
• Alalminórë, kääntämätön sana otsikkona runon The Trees of Kortirion osuudelle; esiintyy myös runon tekstissä (LT1 39. 41), ehkä *”jalavien (alalmi) maa (nórë)”
• alalvëa adj. “monijalavainen” (PE 17,146). Vrt. alalvinorë.
• alalvinorë subst. “monien jalavien maa” (PE 17,153), luettava luultavasti -nórë sanan alalbinóre vaihtoehtoisena muotona (myöhäinen ääntämistapa lb < lv)
• #Alamanya, mon. Alamanyar subst. niiden haltioiden nimi jotka aloittivat marssin Cuiviéneniltä, mutta eivät päässeet Amaniin saakka;= Úmanyar (MR 163).
• álamë, ks. me.
• [alan, alanen – ks. ala (5)]
• alanessë, ks. alenesse
• alaquenta adj. ”hyvin (onnellisesti) sanottu” (PE 17,146)
• [alar! (myös ala ja alla!) huudahdus "terve, ollos siunattu". (VT 45,5. 14. 26).]
• [Aláriel mask. nimi = "Eadwine", onnen ystävä (mutta tämä nimi on muualla käännetty quenyaksi Herendil, ks. tätä) (VT 45,26).]
• alarca ("k") adj. "nopea, vikkelä" (LAK²).
• alas (alast-) subst. "marmori" (QL 30; GL 39).
• alasaila adj. "epäviisas" (VT 41,13. 18; VT 42,33).
• alassë (1) subst. "ilo, ilonpito” (GALÁS) [VT 42,32; merkitys ”hilpeys” [engl. 'mirth'] poistettu, VT 45,14]
• [alasse (2) huudahdus ”terve” tai ”siunausta”, ilmeisesti synonyymi tervehdykselle alar! (ks. tätä) (VT 45,26)