Oromë

Oromë on yksi valarin suurista (aratar), joka rakasti Keski-Maata ja tuli viimeisenä Valinoriin vasten tahtoaan. Hän palasi usein Meren yli ja metsästi väkensä kanssa Morgothin hirviöitä.

Oromëlle ovat rakkaita hevoset ja koirat sekä erityisesti puut. Siksi hän oli saanut nimen Aldaron ja sindar kutsuivat häntä nimellä Tauron 'Metsien Herra'.

Oromën hevosen nimi on Nahar ja hänen torvensa on Valaróma. Hänen puolisonsa on Vána Ikinuori, joka on Yavannan nuorempi sisar.

Kun haltiat olivat heränneet Cuiviénenin järven rannalla, oli Oromë ensimmäinen valarista, joka löysi heidät – sattumalta ratsastusretkellään. Hän antoi heille nimen eldar 'tähtien kansa' ja vietyään Amaniin tiedon löydöstään hän palasi haltiain luo ja vei heille valarin kutsun saapua Valinoriin ja opasti heitä matkalla länteen.

Nimet

Tolkien selitti esseessä The Shibboleth of Fëanor, että Oromëlla, jonka eldar henkilökohtaisesti tunsivat, oli nimi Suuren matkan aikana puhutussa eldarilaisessa kantakielessä. Nimi kehittyi quenyassa muotoon Oromë ja sindarissa muotoon Araw. Sama ajatus näyttää olevan myös muiden Tarun Sormusten Herrasta jälkeen kirjoitettujen etymologioiden taustalla, mutta selitykset poikkeavat toisistaan sen suhteen, mikä oli varhaisimman nimen alkuperä ja tarkka muoto.

Noin 1959–1960 kirjoitettu essee Quendi and Eldar kertoo, että eldar ymmärsivät nimen Oromë tarkoittavan 'torveasoittavaa' tai 'torvensoittajaa' (engl. horn-blowing, horn-blower). Samankaltaiset käännökset ilmoitetaan myös Silmarillionin hakemistossa. Quendi and Eldarin mukaan nimi oli todellisuudessa laina valarinkielisestä nimestä Arǭmēz, mutta myöhempi Shibboleth-kirjoitus sen sijaan kertoo, että nimi oli haltioiden keksimä ja perustui Oromën torven ääneen.

Pohjalaiset tunsivat Oromën nimellä Béma.