Noldor (kieli)
Noldor (engl. Noldorin) oli Tolkienin taruston aikaisempaan kehitysvaiheeseen kuulunut haltiakieli. Sen seuraaja oli sindar, jonka paikka Keski-Maan historiassa oli kuitenkin toisenlainen. "Noldor" on "epävirallinen suomennos", sillä kieltä ei mainita suomennetuissa teoksissa. Se perustuu vastaavista nimistä suomennoksissa käytettyihin muotoihin, kuten "sindar" (engl. Sindarin) ja "nandor" (engl. Nandorin).
Lyhyt ulkoinen historia
Tolkienin varhaisin "kelttiläisvaikutteinen" haltiakieli oli Gnomish eli Goldogrin, jonka paikan noldor myöhemmin otti. Glǽmscrafu-sivuston luonnehdinnan mukaan noldorin muoto ja rakenne poikkeavat selvästi goldogrinista, vaikka myös jatkuvuus kielten välillä on havaittavissa. Kummatkin olivat kieliä, jotka kehittyivät Keski-Maassa maanpaossa eläneiden noldor-haltioiden keskuudessa heidän alkuperäisestä, Valinorissa puhutusta kielestään.
Vasta 50-luvun alussa, kun Tarun Sormusten Herrasta varsinainen teksti oli valmis, ja Tolkien oli ryhtynyt kirjoittamaan romaanin liitteitä, hän päätyi muuttamaan kielten historiaa (HoME XI, 19-27; XII, 78.). Noldorista tuli (Glǽmscrafu: "hieman muokattuna") sindar, Beleriandin alkuperäisten asukkaiden kieli.
Huomattava (myöhäistä) noldoria edustava lähde on "etymologinen sanakirja" Etymologies, jota Tolkien täydensi vielä Tarun Sormusten Herrasta kirjoittamisen alkuvaiheessa.
Katso myös: Sindar - jalo kieli: Ulkoinen historia.
Linkit
- Noldorin (Glǽmscrafu)
- Ardalambion-sivuston artikkelisarja sindarin ja myöhäisen noldorin systemaattisista eroista: ae/oe, lh & rh, nd, ss
