Nandor (engl. Nandorin) oli nandor-haltioiden puhuma kieli. Tiedot nandorin kielestä ovat enimmäkseen peräisin Keskeneräisten tarujen kirjassa julkaistuista myöhäisistä kirjoituksista. Näissä teksteissä salohaltioiden sanotaan olleen alkuperältään nandoria, ja nandorin kieltä kutsutaan niissä siksi myös salohaltiakieleksi.

Ardalambionin artikkelissa, joka on suomennettu alla lukuun ottamatta sanastoa, nandoriksi kutsutaan myös taruston aikaisempaan vaiheeseen kuulunutta kieltä nimeltä Danian. Tämän kielen paikka Keski-Maan historiassa oli sama kuin myöhemmän nandorin (nandor-haltioita vastaavaa kansaa kutsuttiin aikaisemmin mm. nimellä Danians, "danilaiset"). Nandor näyttää kuitenkin olevan aivan erilainen kieli kuin muinaisenglantia muistuttava Danian, kuten David Salo kommentoi Elfling-listan viestissä 553.

Aluksi

Lähde: Helge K. Fauskanger, Nandorin - the Green-elven tongue. Suomennos on julkaistu Kontuwikissä tekijän luvalla. Artikkelin loppuosa, Nandorin sanasto, on julkaistu erikseen Kontuwikissä.

Nandor – viherhaltioiden kieli

Pitkällä matkalla Cuiviéneniltä Merelle osa teleristä kieltäytyi ylittämästä pelottavia Sumuvuoria. He jättivät kesken marssin merelle, missä Ulmo olisi vienyt haltiat Valinoriin (Silm. 62-63). Quenyaksi näitä haltioita kutsuttiin nimellä nandor eli "takaisin kääntyvät", vaikka näyttää siltä ettei kukaan heistä itse asiassa mennyt takaisin itään; he vain jäivät Hithaeglirin tuolle puolen (HoME XI, 384). Erään Denethorin johtamana osa nandorista saapui lopulta Beleriandiin, joskin he myöhästyivät laivasta Valinoriin muutamalla vuosituhannella. He asettuivat Ossiriandiin, jolle he antoivat uuden nimen Lindon, ja sindar alkoivat kutsua heitä viherhaltioiksi (sindariksi laegil, laegelrim). Viher- ja harmaahaltioiden kielien erosta kerrotaan, että "vaikka salohaltioiden murteet olivat siinä määrin erkaantuneet sindarista että salohaltioiden oli vaikea ymmärtää sukulaisiaan kun he pitkän eron jälkeen tapasivat, tutkijan ei ollut kuitenkaan vaikea nähdä millä tavalla kielet olivat sukua keskenään" (KTK 353). Toisessa tekstissä vahvistetaan, että sindar pitivät viherhaltioita "lindariin - - kuuluvina sukulaisinaan, joiden kielen voitiin suurista muutoksista huolimatta nähdä olevan sukua heidän omalle kielelleen" (HoME XI, 385).

Siitä huolimatta nandorin kielestä tunnetaan vain noin kolmekymmentä sanaa, niistä suurin osa Etymologiesista. Tolkienin omin sanoin: "Vaikka taruntietäjiä, etenkin niitä jotka olivat noldorilaista alkuperää, kiinnosti suuresti vertailla salohaltiamurteita omaan kieleensä, salohaltiakielestä ei paljonkaan tiedetä. Salohaltiat eivät olleet keksineet minkäänlaista kirjoitusta, ja ne jotka oppivat tämän taidon sindarilta kirjoittivat sindariksi parhaan kykynsä mukaan" (KTK 353). Toisaalla Tolkien viittaa "nandorin nyt lähes kokonaan kadonneeseen kieleen" (VT47, 39).

Osa niistä sindarista, jotka saapuivat Thranduilin valtakuntaan paettuaan Doriathin tuhoa, omaksui nandorin kielen ja otti salohaltiakielisen nimen, aivan kuten noldor olivat muuttaneet quenyankieliset nimensä sindarilaisiksi vuosisatoja aiemmin. Nämä sindar "toivoivat tosiaan tulevansa salohaltioiksi ja tahtoivat palata yksinkertaiseen elämään joka heidän käsityksensä mukaan oli haltioiden luonnollinen elämäntapa ennen kuin valarin kutsu sitä häiritsi" (KTK 356).

Silti sindarin kieli pääsi jotenkin myös salohaltioiden yhteisöihin: "Kolmannen Ajan lopulla salohaltiakielellä oli todennäköisesti lakattu puhumasta niillä kahdella seudulla joilla oli merkitystä Sormusten Sodan aikoihin: Lórienissa ja Thranduilin valtakunnassa pohjoisessa Synkmetsässä. Asiakirjoissa on jäljellä vain muutamia sanoja sekä lukuisia henkilön- ja paikannimiä" (KTK 353). Nimrodel suostui puhumaan vain salohaltiakieltä, vaikka sitä ei enää käytetty Lórienissa (KTK 330). Nimi Lórien saattaa itsekin olla muunnelma nandorinkielisestä nimestä Lórinand, "kultainen laakso" (merkityksessä "kultaisen valon laakso"); vieläkin vanhempi nimi oli Lindórinand "Laulajien (= lindar, teleri) laakson maa" (KTK 346-347 [viite 5]). [Huom: Unfinished Talesissa käännös on "Vale of the Land of the Singers", siis "Laulajien maan laakso", suomennoksessa osien järjestys on muuttunut.] Lórienin lisäksi nimet "Caras Galadhon, Amroth ja Nimrodel ovat todennäköisesti salohaltiakieltä alkuperältään ja sieltä ne on omaksuttu sindariin" (TSH Liite F [viite 81], */*/525).

Ei ole paljon sanottavaa nandorin kielen rakenteesta. Kieliopista voi selvittää vain vähän harvojen tuntemiemme sanojen avulla. Sindarin kaltaisen umlaut-monikon voi nähdä sanassa urc "örkki", mon. yrc (sindariksi orch, yrch). Tämän umlautin ja Sumuvuorten toisella puolen puhutun sindarin umlautin on täytynyt kehittyä itsenäisesti (quenyassa ja Amanin telerissä ei ole jälkiä umlautista, ja nämä kielet kehittyivät sindarin tavoin eldarin yhteisestä kielestä vasta nandorin lähdön jälkeen). Nandorin itsestään käyttämässä nimessä lindi on säilynyt pääte, joka palautuu alkuperäisen haltiakielen monikon päätteeseen -î. Tarkoittaako pääte -on nimessä Caras Galadhon monikon genitiiviä kuten quenyassa, jolloin nämä pääteet olisivat etymologisia vastineita? Tämä antaisi nimelle uskottavan merkityksen *"puiden linnoitus". Galadh "puu" voisi olla sindaria, joskin kyseisessä kielessä ei ole genetiivipäätteitä. (Nimi olisi todennäköisesti puhtaassa nandorissa Galadon, koska puuta tarkoittavan sanan sanotaan olevan galad (HoME X, 182); Galadhon olisi muoto, joka on "omaksuttu sindariin" muuttamalla d dh:ksi.)

Katso myös

• Muita teleriläisiä kieliä: teleri, sindar
• Käännöksestä: Haltiakielten nimien suomennokset