Lohikäärmevuori

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli käsittelee The Hobbitin ensimmäistä suomennosta. Lukeaksesi lohikäärmevuoresta Yksinäisen Vuoren nimityksenä, katso Lohikäärmevuori (Erebor).

Lohikäärmevuori (taiteillut Tove Jansson)

Lohikäärmevuori on J.R.R. Tolkienin teoksen The Hobbit or There And Back Again (1937) ensimmäisen suomennoksen nimi. Tämä teos ilmestyi vuonna 1973 Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantamana. Kirjan kuvitukseksi otettiin Tove Janssonin The Hobbitin toiseen ruotsinnokseen (Bilbo: en Hobbits Äventyr, övers. Britt G. Hallquist, Stockholm 1962) piirtämät mainiot mustavalkopiirrokset. Myös kansi oli Janssonin käsialaa.

Koska Taru Sormusten Herrasta suomennettiin toiselle kustantamolle ja toisten suomentajien voimin, henkilöiden ja paikkojen nimet käännettiin monin paikoin eri tavalla. Niinpä esimerkiksi Lohikäärmevuoren hoppelit muuttuivat hobiteiksi ja teoksen päähenkilöstä Kalpa Kassisesta (engl. Bilbo Baggins) tuli Bilbo Reppuli. Tämän vuoksi ne Tolkienin lukijat, joiden ensimmäiset lukukokemukset ovat peräisin WSOY:n kustantamista suomennoksista, saattavat kokea Lohikäärmevuoren varsin vieraana. Monet pitävät sitä kuitenkin itsenäisenä suomennoksena oikein onnistuneenakin.

Lohikäärmevuoren nimet

Bibliografisia tietoja

Lohikäärmevuori : eli Erään hoppelin matka sinne ja takaisin / J.R.R. Tolkien ; kuvittanut Tove Jansson ; suomentanut Risto Pitkänen. - Helsinki : Tammi, 1973. - 291, [1] s.
ISBN 951-30-2213-7 (sid.). - 2. p. 1979

Takakannen esittelyteksti

Hoppelit ovat pientä, kääpiöitäkin pienempää väkeä. He viihtyvät mukavissa hoppelinkoloissaan, rakastavat rauhaa ja hyviä aterioita ja inhoavat kiusallisia seikkailuja.
Niin teki myös herra Kalpa Kassinen siihen päivään asti, jolloin hänen teepöytäänsä ilmaantuivat taikuri Gandalf sekä kääpiöt Toppo ja Poppo, Vili ja Kili kumppaneineen hakemaan hänet mukaansa vaaralliselle retkelle etsimään lohikäärmeen aarretta.
Siitä alkoi monivaiheinen matka Usvavuorten taa ja Mörkkimetsän halki, vaarantäytteinen elämä peikkojen takaa-ajamana, susien saartamana, hämähäkkien verkoissa ja haltioiden vankityrmissä, puhumattakaan tultasyöksevästä lohikäärmeestä ja Viiden armeijan taistelusta.
Poloinen herra Kassinen! Kaikesta huolimatta pikku hoppelimme osoitti näissä hirveissä seikkailuissa hämmästyttävää urheutta ja neuvokkuutta. Kenties sittenkin on totta, että hänellä oli äitinsä puolelta suonissaan pisara keijun verta.

Lohikäärmevuori (Hobbit) ilmestyi ensi kerran 1937. Kuuluisassa sadussaan Oxfordin yliopiston englannin kielen ja kirjallisuuden professori J. R. R. Tolkien (1892—1973) loi sen mytologian, jota hän kehitteli edelleen suurteoksessaan Sormusten herra. Lohikäärmevuori on verraton seikkailusatu: kuohuvan runsas ja dramaattinen, täynnä yksityiskohtia, huumoria ja liikettä. Se kuuluu pysyvästi sellaisen satukirjallisuuden klassikoihin, joka kiehtoo yhtä lailla lapsia ja aikuisia. Kuvitus on Tove Janssonin.

Aiheesta muualla

  • Kahden suomennoksen, Lohikäärmevuoren ja Hobitin vertailua on harjoitettu myös tieteellisesti. Marketta Räihälä on kirjoittanut aiheesta pro gradu -työn Jyväskylän yliopistossa:
    • Marketta Räihälä, Should it be Lohikäärmevuori or Hobitti? : an analysis of the two Finnish translations of J.R.R. Tolkien’s The Hobbit, according to Juliane House’s Model for Translation Quality Assessment paying attention to translation features of children’s literature, Jyväskylän yliopisto : englannin kielen laitos, Jyväskylä 1992. - 159 lehteä + liitelehti. - Pro gradu -työ. - [Säilytetään Jyväskylän yliopiston kirjastossa].
  • Arden R. Smith on käsitellyt lyhyesti Lohikäärmevuoren nimikäännöksiä kolumnissaan Transitions in Translations otsikolla "Elvish is Fin(n)ished" (Vinyar Tengwar 16, 1991, 10-11). Smithiltä ei liikene juurikaan ymmärtämystä Pitkäsen ratkaisulle suomentaa myös osa keksittyihin kieliin perustuvista nimistä, esim. kääntämällä Elrond "Keijukkaaksi" ja Bladorthin "Oikeamiekaksi" (ilmeisesti englannin sanan blade ja etuliitteen ortho- pohjalta). Sen sijaan Hobitti ja Taru Sormusten herrasta saivat myöhemmin samassa kolumnissa runsaasti kiitosta tavastaan käsitellä riimu- ja tengwar-kirjoituksia ("Runot suomentanut Panu Pekkanen", Vinyar Tengwar 22, 1992, 26-29).
  • Konnun Vihreässä Lohikäärmeessä on keskustelu aiheesta Lohikäärmevuori.
  • Näin HS arvioi Hobitin vuonna 1974 – ja näin kirjanörtit vastasivat (Jussi Pullinen, HS: Nyt, 28.11.2013). Sisältää lehtileikkeitä alkuperäisistä kirja-arvosteluista ja niiden kommenteista tammikuulta 1974.