Lobelia Piukkapaula

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lobelia Piukkapaula (1318-1420 kl.; engl. Lobelia Bracegirdle) oli Blanco Piukkapaulan ja Leinikki Boffinin nuorempi lapsi. Hänen isoveljensä oli Bruno Piukkapaula.

Lobelia avioitui Otho Säkinheimo-Reppulin (1310-1412 kl.) kanssa; tämän jälkeen hänet tunnettiin nimellä Lobelia Säkinheimo-Reppuli (engl. Lobelia Sackville-Baggins). Lobelialla ja Otholla oli yksi poika, Lotho Säkinheimo-Reppuli (1364-1419 kl.).

Otho oli Bilbo Reppulin serkku ja Drogo Reppulin pikkuserkku - eli Frodo Reppuli ja Lotho olivat kolmannen asteen serkkuja.

Lobelia ja Otho olivat vähällä saada haltuunsa Repunpään, kun Bilbo oli julistettu kuolleeksi pitkän poissaolonsa (1341-1342 kl.) vuoksi, mutta kun Bilbo saapui takaisin Hobittilaan kesken huutokauppaa, Lobelian ja Othon toiveet murskautuivat. He eivät enää sen jälkeen olleet hyvissä väleissä Bilbon kanssa eivätkä "koskaan myöntäneet että takaisin tullut Reppuli oli aito." Bilbo puolestaan epäili, että he olivat vieneet hopealusikoita hänen kolostaan. Vielä toinen isku kohtasi onnetonta pariskuntaa: Bilbo otti sukulaispoikansa Frodo Reppulin perijäkseen, minkä ansiosta himottu kolo näytti lipuvan lopullisesti Lobelian ja Othon ulotumattomiin.

Jonkinlaista lähentymistä serkusten suhteissa saattoi osoittaa se, että Bilbo vuonna 1401 kl. kutsui Lobelian ja Othon jäähyväisjuhlaansa (jota luultiin vain hänen 111-vuotissyntymäpäiväjuhlakseen) ja lähetti kokonaan kultamusteella kirjoitetun kutsukortin - sellaisesta kutsusta ei kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä semminkään kun Bilbo tunnettiin erinomaisena ruoanlaittajana.

Juhla osoittautui katastrofiksi. Ensimmäinen skandaalin merkki saatiin, kun Bilbo mainitsi jäähyväispuheessaan vieraiden lukumäärään (144) vaikuttaneen hänen ja Frodon yhteenlasketun iän: Lobelia ja Otho "olivat varmoja, että heidät oli kutsuttu vain täytteeksi jotta vaadittu määrä saataisiin kokoon, ikään kuin kauppatavarat." He totesivatkin happamasti: "Yksi krossi, tosiaan! Rahvaanomainen ilmaus." Mutta kun Bilbo otti ja katosi leimaukseen ja jyrinään, Säkinheimo-Reppulit poistuivat raivoissaan. Se siitä juhlasta.

Mutta lisää nöyryytyksiä seurasi. Seuraavana päivänä jaettiin Bilbon jättämät lahjat. Niiden joukossa oli Lobelialle osoitettu hopealusikkalaatikko. Bilbo ei ollut unohtanut hopealusikoittensa katoamista kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. Lobelia tajusi kyllä, mistä lahjassa on kysymys, mutta siitä huolimatta hän otti sen vastaan.

Kun Lobelia ja Otho olivat tulleet kololle, jossa Frodo huolehti lahjojen jakamisesta yhä pahemmaksi käyvän sekasorron keskellä, Frodon ystävä Merri Rankkibuk ei kuitenkaan päästänyt Lobeliaa ja Othoa lepäämässä olleen Frodon puheille. Siihen Lobelia: "Piilossa siis. Me olemme kuitenkin päättänet tavata hänet ja me myös tapaamme hänet. Mene vain sanomaan se hänelle!"

Lobelian ja Othon varsinainen asia oli tarkistaa Bilbon testamentti, joka oli kuitenkin täysin kunnossa - ilman sitä Otho olisi perinyt Bilbon. Lobelia ehti vielä sujauttaa joitakin pikkuesineitä sateenvarjoonsa (Frodo takavarikoi ne) ennen kuin hänet ja Otho ohjattiin ulos. Läksiäisiksi Lobelia napautti: "Jonakin päivänä sinä vielä kadut tätä, nuori herra! Miksi et sinäkin lähtenyt? Sinä et kuulu tänne, et ole Reppuli - sinä - sinä olet Rankkibuk!"

Nämä esimerkit osoittavat Lobelian ja Othon elämää riivanneen kaunaisuuden ja kateuden voiman ja syvyyden. Niinpä tuntuikin hobiteista vallan käsittämättömältä, että Frodo vuonna 1418 möi Repunpään Lobelialle (Otho oli vähän aikaisemmin kuollut) – ja vieläpä pilkkahintaan, niin kuin monet arvelivat. Lobelia tuli ottamaan Repunpään haltuunsa 23. syyskuuta. "Vihdoinkin meidän!" hän totesi pojalleen Lotholle. Sitten hän ryhtyi tarkistamaan – täydellisen luettelon kera – ettei mitään kauppaan kuuluvaa ollut viety pois. Saatuaan vara-avaimen hän poistui odottamaan entisen isännän lähtöä.

Kauan ei saanut Lobelia Repunpään emännyydestä nauttia. Lothosta tuli vähitellen Sarkun eli Sarumanin kätyrien vanki ja lopulta hänet murhattiin (ja ehkä syötiin). Lobelia uskalsi vastustaa Kontua isännöiviä ihmismiehiä, kun nämä olivat tulossa Repunpäähän rakentamaan vajoja. Lobelia – jota roistot nimittivät "vanhaksi kurpaksi" - hermostui, heristi sateenvarjoaan ja huusi miesten johtajalle: "Saatte maistaa Sarkkua, senkin varkaat ja roistot!" Rohkeutensa palkaksi hän joutui Umpikoloihin, joista hänet vapautettiin Konnun puhdistuksen jälkeen. Kerrotaan, että "naisraukka näytti hyvin vanhalta ja laihalta" kun hänet vedettiin ulos "pimeästä ja kapeasta sellistä". Vastaanotto oli jotakin aivan uutta Lobelialle: häntä tervehdittiin huudoin ja kättentaputuksin ja Frodo Reppuli piteli häntä pystyssä. Liikuttunut Lobelia "nojasi Frodon käsivarteen, mutta puristi yhä sateenvarjoa kädessään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen."

Kun Lobelia sai kuulla Lothon kuolemasta, hän muutti takaisin sukunsa Piukkapaulojen luo Paasipirttiin eikä palannut Repunpäähän. Hän kuoli vuoden 1419 keväällä ja jätti - ehkä hieman yllättäen - Repunpään samoin kuin kaiken muunkin omaisuutensa ja Lothon omaisuuden Frodolle testamentissaan. Niin haipuivat vanhat kaunat.

Lähteet

  • Hobitti XIX, s. 309-310 / *** / *** / ***.
  • TSH I/1.1., s. *** / *** / 37-38, 40, 46-50, 59-63 / *** / ***.
  • TSH I/1.3., s. *** / *** / 96, 99 / *** / ***.
  • TSH III/6.8., s. *** / *** / 357 / *** / ***.
  • TSH III/6.9., s. *** / *** / 368-369 / *** / ***.