Kuolleiden Kulkutiet (engl. Paths of the Dead), sindarinkieliseltä nimeltään Fui 'Ngorthrim, johtivat Valkoisten Vuorten alitse Rohanista Gondoriin. Niiden pohjoinen pää oli Dwimorberg-vuoren varjossa Dunhargin linnakkeen perällä, synkän Dimholtin metsän takana. Sisäänkäyntiä kutsuttiin Pimeäksi Portiksi tai Vainaiden Oveksi. Kulkuteiden eteläpää oli Morthondin Laakson perukassa, lähellä Erechin Kiveä.

Toisen Ajan lopulla, Maanpaon valtakuntien orastaessa, Isildur teki liiton vuoriston noita seutuja hallinneen Vuorten Kuninkaan kanssa. Kuningas kansoineen kuitenkin petti valansa Isildurin kutsuessa heitä Viimeisen Liiton Sotaan; he eivät tulleet sillä olivat palvoneet Sauronia Mustina Vuosina. Isildur kirosi valapatot valvomaan kunnes heille tulisi uusi tilaisuus täyttää valansa. Kansa piiloutui salapaikkoihin vuorille ja he muuttuivat Vainajiksi, aaveiksi jotka levottomina aikoina harhailivat Erechin Kiven luona; siellä missä heidän valansa oli ammoin vannottu. Kuolleiden Kulkutiet olivat Vainajien koti.

Vielä pitkään häilyivät vuoristolaiset silti elämän rajoilla, sillä legendan mukaan éothéodin saapuessa Calenardhoniin 2500-luvulla kohtasivat kuningas Brego ja poikansa Baldor Dunhargin Ovelta vanhaakin vanhemman miehen, kenties kansansa viimeisen, joka ilmoitti heille tien olevan suljettu ja varattu vain vainajille kunnes oikea aika koittaa - sitten mies kuoli. Myöhemmin Baldor löi humalpäissään vedon ja sen velvoittamana astui vuonna 2569 KA. Pimeästä Portista palaamatta enää koskaan elävien ilmoille. Taivaltaessaan Kulkuteiden läpi kohtasi Harmaa Komppania satoja vuosia myöhemmin, Sormuksen Sodan aikaan maaliskuussa 3019, Baldorin maalliset jäänteet suljetun oven edestä. Mitä oven toisella puolella olisi ollut jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Aragornin, Isildurin perijän, johtamana Harmaa Komppania onnistui siinä missä Baldor ei ja he poistuivat Kulkuteiltä elävinä.

Komppania jatkoi taivaltaan Erechin Kivelle, ja siellä Aragorn lupasi katsoa Vainajien valan täytetyksi, mikäli nämä auttaisivat puhdistamaan Gondorin rannikkoseudut vihollisista. Tämän Vainajat tekivät, ja saattoivat lopulta yli kolmentuhannen vuoden odotuksen jälkeen päästä rauhaan. Ei tiedetä mitä Kuolleiden Kulkuteille tapahtui sitten, mutta epäilemättä kaikki pahuus ei pimeydestä kaikonnut ja tuskin myöhemminkään sen salaisuuksia enää selvitettiin.

Huom! Tarun Sormusten Herrasta suomennoksessa käytetään Kuolleiden Kulkuteistä satunnaisesti myös ainakin kolmea rinnakkaista muotoa tai kirjoitusasua: Kuolleiden Kulkutie, Kuolleitten Kulkutiet ja Kuoleman Kulkutiet. Koska englanniksi käytössä on koko ajan sama termi Paths of the Dead, lienee syytä suomeksikin pyrkiä käyttämään vain tätä yleisintä muotoa, joka myös on käännöksistä suorin.