Kalormë
Kalormë eli "Auringonnousun kukkula" (eng. Sunrising-hill) oli Kadonneitten tarujen kirjassa mainittu mahtava vuori Ardan äärimmäisessä itäosassa, vastaparina lännen Pelóri-vuorten Taniquetilille, Maailman korkeimmalle huippulle, jolle Kalormë ei kuitenkaan koossa paljoa hävinnyt, sillä Taniquetilin jälkeen se oli Maailman mahtavin huippu. Kalormën varjoon Ulmo ja Aulë rakensivat Auringon ja Kuun suuret turvasatamat äänettömän meren äärelle[1], joista Aurinko lähti taas nousemaan aamunsarastuksessa idästä ja josta Kuu seurasi, kun Aurinko oli painunut länteen.Vala Oromë mainitsee tässä tarinassa myös lähes ainoan kuvauksen, jonka olemme idästä kuulleet:
(HoME I, The Hiding of Valinor, s. 214)
Sisällysluettelo |
Tolkienin myöhemmät kirjoitukset
Tolkienin myöhemmissä kirjoituksissa ja karttaluonnoksissa Kalormëa ei mainita, mutta äärimmäisen idän manner on saanut nimen Auringon maat (tai Palanut Auringon maa) ja siellä sijaitsee lännen Pelóri-vuoria symmetrisesti muistuttava vuoristo Auringon muurit, jolla hyvinkin mahdollisesti (ja jokseenkin myös todennäköistä) kohosi lännen Taniquetilin tapaan yksi korkea huippu, Kalormë, sillä kuten on todettu, Ardan oli tarkoitus olla symmetrinen; vaan Mahtien Mittelö tuhosi tuon symmetrisyyden ja Arda vaurioitui.
Nimestä
Nimen Kalormë on sanottu tarkoittavan "Auringonnousun kukkulaa" (eng. Sunrising-hill)[2], sillä idän mantereen takaa Aurinko nousi aamuhämärästä ennen Maailman Muuttumista Toisen Ajan lopulla.
Qenya Lexicon ilmoittaa nimen Kalormë juureksi qenyan sanan "kala" [->"gala"?, "valo, päivänvalo[3]] "kiiltävä, kultainen" (eng. "shine, golden") ja toinen juuri on mitä ilmeisimmin ORO, "or" "nousta" (eng. "rise") ja "oro" "kukkula" (eng. "hill")[4].
Katso myös
Lähteet
- HoME I, 212-215, 225, 257, katso myös sivun 84 piirros
- HoME IV, 236, 239, 249 ja 251 [kartat], 255
- PE 11, 37
- PE 12, Qenya Lexicon
