Kadonneitten tarujen kirja

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kadonneitten tarujen kirja (engl. The Book of Lost Tales) on J.R.R. Tolkienin ensimmäinen, keskeneräiseksi jäänyt proosamuotoinen tarinakokoelma, joka käsittelee hänen luomaansa "legendariumia"; myöhemmin tästä tarinakokoelmasta kehittyi Quenta Silmarillion, joka niin ikään jäi kesken, mutta jonka käsikirjoituksista Christopher Tolkien kokosi vuonna 1977 ilmestyneen (ja vuonna 1979 suomennetun) Silmarillionin.

Jo ennen Kadonneitten tarujen kirjaa Tolkien oli kirjoittanut joitakin luomaansa tarumaailmaan sijoittuneita runoja, kuten Éarendelin matkasta kertovan Éalá Éarendel Engla Beorhtast (syyskuussa 1914); "Jumalien kaupungin" (The City of the Gods, huhtikuussa 1915); "Kortirionin puut" (The Trees of Kortirion, ensimmäinen versio nimellä Kortirion among the Trees, marraskuussa 1915). On muistettava myös, että Húrinin lasten tarinan alkuitu on The Story of Kullervo, Tolkienin vuonna 1914 aloittama proosaa ja runoa sisältävä mukaelma Kullervon tarinasta; tosin tämän tarinan ainekset liittyivät legendariumiin vasta Kadonneitten tarujen kirjan myötä.

Kadonneitten tarujen kirjan runkona toimii kehyskertomus, jonka päähenkilö on Eriol, matkamies, joka purjehtii Euroopasta länteen haltioiden asuttamalle Yksinäiselle Saarelle. Siellä hänelle kerrotaan tarinoita haltioiden historiasta.

Kehyskertomuksen alku, The Cottage of Lost Play, "Kadonneiden leikkien talo", valmistui helmikuussa 1917. Tolkien jatkoi Kadonneitten tarujen kirjan kirjoittamista vuoteen 1920 saakka, jolloin tarinat jäivät kesken lähinnä monien työkiireiden takia. Kun Tolkien seuraavan kerran kirjoitti legendariumistaan proosamuodossa vuoden 1926 tienoilla, hän ei enää jatkanut Kadonneitten tarujen kirjan viimeistelyä, vaan aloitti alusta kirjoittamalla "Mytologian luonnoksen" (The Sketch of the Mythology), tiivistelmän, jonka pohjalta alkoi muotoutua legendariumin seuraava versio, The Quenta eli Qenta Noldorinwa, joka puolestaan oli Quenta Silmarillionin edeltäjä.

Kadonneitten tarujen kirjan käsikirjoitukset jäivät Tolkienin arkistoon, kunnes Christopher Tolkien toimitti niiden pohjalta The History of Middle-earth -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, The Book of Lost Tales 1 (1983) ja The Book of Lost Tales 2 (1984). Nämä niteet sisältävät Kadonneitten tarujen kirjan tarinat sisäisessä tapahtumajärjestyksessä, eivät kirjoittamisjärjestyksessä (esimerkiksi toiseen osaan sijoittuva The Fall of Gondolin, "Gondolinin tuho", on kirjoitettu heti "Kadonneiden leikkien talon" jälkeen). Mukana on lisäksi muuta materiaalia, runoja ja Christopher Tolkienin laajat kommentaarit.

Sisältö

Kadonneitten tarujen kirjan oli tarkoitus sisältää seuraavat kertomukset:

  1. The Cottage of Lost Play
  2. The Music of the Ainur
  3. The Coming of the Valar and the Building of Valinor
  4. The Chaining of Melko
  5. The Coming of the Elves and the Making of Kôr
  6. The Theft of Melko and the Darkening of Valinor
  7. The Flight of the Noldoli
  8. The Tale of the Sun and Moon
  9. The Hiding of Valinor
  10. Gilfanon's Tale: The Travail of the Noldoli and the Coming of Mankind (ei kirjoitettu)
  11. The Tale of Tinúviel
  12. Turambar and the Foalókë
  13. The Fall of Gondolin
  14. The Nauglafring
  15. The Tale of Eärendel (ei kirjoitettu)
  16. Lopetus (ei kirjoitettu, aihetta käsitellään The Book of Lost Tales 2:n luvussa The History of Eriol or Ælfwine and the End of the Tales)

Lisäksi on julkaistu varhainen karttaluonnos (HoME I, 81) ja kaavio maailman rakenteesta (HoME I, 84).

Lähteitä

HoME I, 8, 25, 136; II, 267; Letters 7 [kirje 1], 214 [kirje 163].