Iki-ilta (engl. Evereven, Ever-eve) on Bilbo Reppulin ja Galadrielin laulamissa lauluissa esiintyvä runollinen nimi, joka tarkoittaa Valinoria tai jotakin sen seutua.

Bilbon laulussa Eärendil, kyntäjä merien toiseksi viimeinen säkeistö alkaa näin:

Harjuilta Iki-illan hän / yli lähteiden hopean / valona nousi siivilleen / ohitse vuoren kopean.
(engl. Evereven; TSH I/2.1., s. *** / *** / *** / *** / 249)

Bilbo kuvaa tässä Eärendilin lähtöä purjehtimaan taivaille Vingilotilla. "Kopea vuori" on Taniquetil.

Galadrielin laulussa Minä lehdistä lauloin, kultaisista, puut kultalehtiin puhkesivat Valtiatar kertoo, miten kultainen puu alkoi kukkia "rannoilla Ilmarinin":

Iki-illassa Eldamarin se loisti valossa tähtien, / Eldamarissa juurella Tirionin haltiamuurien.
(engl. Ever-eve; TSH I/2.8., s. *** / *** / *** / *** / 389)

Huom. alkutekstin sanamuoto Beneath the stars of Ever-eve in Eldamar, sananmukaisesti suomennettuna 'Iki-illan tähtien alla Eldamarissa', joka viittaa selvemmin paikkaan kuin suomennoksen "Iki-illassa", jonka voi käsittää myös tarkoittavan ikuisesti jatkuvaa iltaa.