Iäinen Pimeys (engl. Everlasting Dark) on epämääräinen mutta selvästi erittäin synkkä ja pahaenteinen käsite, joka esiintyy Fëanorin valan yhteydessä:

He [= Fëanor ja hänen poikansa] vannoivat valan jota kenenkään ei pidä rikkoman eikä edes vannoman, ei Ilúvatarinkaan nimeen, ja Iäisen Pimeyden he kutsuivat päälleen jos he sen rikkoisivat.
(Silm. 99)

Kun Maedhros ja Maglor, viimeiset valan vannojista eloon jääneet suunnittelivat Vihan Sodan jälkeen Morgothilta takaisin saatujen Silmarilien anastamista voidakseen täyttää valansa, Maedhros sanoi veljelleen, joka ei halunnut ryhtyä rikokseen:

Ja hulluudessamme me vannoimme Ilúvatarin nimeen, ja kutsuimme päällemme Iäisen Pimeyden, jos emme pidä sanaamme. Kuka meidät voi vapauttaa?
(Silm. 318)

Maglor vastasi tähän:

Jos kukaan ei voi meitä vapauttaa, silloin on totisesti osamme Iäinen Pimeys, pidämme valamme eli rikomme sen; mutta pienempi paha on rikkoa.
(ibid.)

Emme voi tietää, millainen kohtalo heitä olisi odottanut, mutta selvästi se olisi ollut kauhea. Maglorin viittaus siihen, että Iäinen Pimeys odottaisi heitä siinäkin tapauksessa, että he pitäisivät valansa, tekee asiasta monimutkaisemman. Kyseessä saattaa olla eräänlainen synnistä (Silmarilien anastaminen) seuraava kadotustuomio, mutta mitä se olisi konkreettisesti merkinnyt haltioille, joiden fëan oli määrä pysyä Ardassa sen loppuun asti, on vaikea ymmärtää. Ehkä veljekset pelkäsivät todella, että heidän fëansa heitetään ikiajoiksi Ulompaan pimeyteen (eli Ajattomaan Tyhjyyteen), jonne Morgoth oli juuri karkotettu.

Huom. Iäistä Pimeyttä ei pidä sekoittaa Sauronin Ar-Pharazônille mainitsemaan Iki-Pimeyteen, joka on olemassa vain Sauronin valheissa - siihen tosin on otettu aineksia Ajattoman Tyhjyyden käsitteestä.