Hautakerojen (engl. Barrow-downs) kukkulat sijaitsivat Eriadorissa Vanhan Metsän itäpuolella, entisen Cardolanin kuningaskunnan alueella. Sinne jo edainin esi-isät pystyttivät hautakumpujaan Ensiajan hämärissä ennen kuin ylittivät Sinivuoret Beleriandiin. Númenorin häviötä paenneet dúnedain kunnioittivat Hautakeroja esi-isiensä leposijoina, ja kutsuivat niitä sindariksi nimellä Tyrn Gorthad. Monet Pohjois-Valtakunnan kuninkaista haudattiinkin uusiin kumpuihin Hautakeroille.

Arnorin jakautuessa kolmeen pienempään kuningaskuntaan Hautakerot jäivät eteläiselle Cardolanille. 1409 Kolmatta Aikaa Angmarin Noitakuningas käynnisti suuren hyökkäyksen, jonka seurauksena Viimavaarojen linnoitusketju murtui ja viholliset hävittivät Cardolaniin. Maan jäljelle jääneet dúnedain puolustautuivat Hautakeroilla ja hetken he myös kestivät: vasta vuoden 1636 Suuri Rutto vei heistä viimeisetkin hautaan. Tällöin lähetti Noitakuningas Angmarista ja Rhudaurista pahoja henkiä asuttamaan autioita hautakumpuja. Myöhempinä aikoina nämä henget tunnettiin haudanhaamuina.

Vuonna 3018 K.A. eksyi Frodo Reppuli hobittikumppaneineen Hautakeroille vierailtuaan Tom Bombadilin talossa, ja ilman Bombadilin nappiinsa ajoitettua pelastusta olisivat he epäilemättä jääneet muumioiksi haudanhaamun seuraan. Bombadilin talo sijaitsi aivan Hautakerojen kupeessa, ja talon ohi virrannut Halavainen sai kukkuloilta alkunsa.

Hobittien on epäilty jääneen vangeiksi Cardolanin viimeisen, vuonna 1409 kuolleen, prinssin hautaan. Oli asian laita miten tahansa, ainakin Merri houraili hautakummusta vapauduttuaan harhoissaan Carn Dûmin miehistä, jotka lävistivät hänet keihäällä. Carn Dûm oli Angmarin pääkaupunki, joten epäilemättä Merri eli harhassa jonkun muinaisen cardolanilaisen soturin – ellei sitten prinssin itsensä – viime hetkiä.

Hautakerojen nimessä esiintyvä sana kero tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan 'paljasta, pyöreäpäistä tunturinlakea'. Aivan tuntureiden kokoluokkaa Hautakerot tuskin tosin olivat.