J.R.R. Tolkien: Halethin Huoneen heraldinen vaakuna

Halethin kansa eli haladin saapui Edainin Kolmesta Huoneesta toisena Beleriandiin. Kansa sai nimensä Halethilta, joka johti heidät Itä-Beleriandista Brethilin Metsään.^[1]

Kansaa hallitsivat Haldadin jälkeläiset, joihin myös Haleth lukeutui (katso Haladinin sukupuu).

Historia

Númenor

Halethin kansan sanotaan joko tuhoutuneen Ensimmäisen Ajan loppuun mennessä tai jättäneen "joitakin" eloonjääneitä, jotka olivat perustamassa Númenoria.^[2]

Ulkonäkö ja luonne

Halethin kansan ihmisten sanotaan muistuttaneen Bëorin kansaa, mutta olleen pienempikokoisia. He olivat vaiteliasta väkeä, joka ei välittänyt kansankokouksista.^[3]

Kulttuuri

Alkuperäinen tapa oli, että Halethin kansa asui hajallaan, ja "kukin perhekunta eli omaa elämäänsä ja määräsi omista asioistaan".^[4] Kansa säilytti myöhemminkin suuren osan tästä itsenäisyydestä, vaikka he tarpeen vaatiessa kokoontuivatkin yhteen yhden johtajan hallittaviksi.

Narn i Chîn Húrinissa (käsikirjoitus NE) ei vielä kerrota kovinkaan paljon Brethilin Metsän halethilaisten kulttuurista. Myöhemmissä kirjoituksissaan Tolkien keksi useita uusia yksityiskohtia, joita hän ei lisännyt aikaisempiin kirjoituksiin.

The Wanderings of Húrinissa kuvataan yksityiskohtaisesti eräitä brethililäisiä tapoja. Johtajan (halad) valitsi kansa, ja vaikka tapana oli, että johtajuus siirtyi eteenpäin Haldadin suvussa kuin peritty kuninkuus, tästä käytännöstä oli mahdollista poiketa.^[5] Haladin valta oli rajallinen, sillä kansa ei pitänyt johtajista, jotka pyrkivät ohittamaan vanhat lait ja kansan tahdon.^[6] Tärkeistä asioista päätti kansalaisten kokous, jota johti halad istuen "tuomiokivellä" (angbor/halabor). Tarvittaessa kokous äänesti mustilla ja valkoisilla pikkukivillä. Tolkien kirjoitti aluksi, että naisilla oli yhtäläinen äänioikeus muissa kuin sotaa koskevissa asioissa, mutta muutti sitten tekstiä niin, että vain miehet osallistuivat kokouksiin.^[7]

Myöhäisissä esseissä mm. kerrotaan, että Halethin kansan keskuudessa eli drúedainia ja että heillä oli muista edainin kansoista poiketen naissotureita.^[8]

Kieli

Silmarillionin mukaan Halethin kansan kieli poikkesi selvästi Hadorin ja Bëorin kansojen kielistä, jotka olivat lähellä toisiaan.^[9] Tämä näkemys on omaksuttu julkaistuun tekstiin myöhäisistä esseistä. Quenta Silmarillionin käsikirjoituksissa luvun Ihmisten tulo länteen viimeisessä versiossa kerrottiin vielä, että Bëorin ja Halethin kansat puhuivat samaa kieltä, joka erosi Hadorin kansan kielestä.^[10]

Halethin kansan kielestä tunnetaan useita sanoja (ks. Taliska), tosin ne on ilmeisesti keksitty aikana, jolloin kyseessä oli vielä "bëorilais-halethilainen" kieli.^[11]

Katso myös

• Haladinin sukupuu

Viitteet