Goldogrin
Kontu
Goldogrin oli noldoli-haltioiden (myöh. noldor) kieli Kadonneitten tarujen kirjassa, 1917 kirjoitetussa Gnomish Lexiconissa ja muissa Tolkienin varhaisissa kirjoituksissa. Tässä vaiheessa toinen päähaltiakieli oli nimeltään qenya. Tolkien käytti usein goldogrinista nimeä Gnomish, joka perustuu noldolin englanninkieliseen nimeen Gnomes.
Kielen seuraavissa kehitysvaiheissa (suunnilleen 1920-luvulta 1950-luvun alkuun) Tolkien käytti siitä ensisijaisesti nimeä "noldor" (epävirallinen suomennos, alkup. Noldorin). Lopulta kielestä tuli Keski-Maan haltioiden kieli, ja se sai nimen sindar. Aiheesta lisää: Sindar - jalo kieli, Ulkoinen historia.
Näytteitä
- Kadonneitten tarujen kirjaan liittyviä nimiä: Bridhon Miaugion 'Kissojen ruhtinas', Ermabwed 'Yksikätinen', Golfinweg (q. Finwë Nólemë), Ioringli (q. Eärendel), Silubrilthin 'Silmarilit', Telumaithar (q. Telimektar).[1] Mm. nimet Gondolin, Angband, Idril ja Glorfindel olivat jo lopullisessa muodossaan.
- i·vrog na cuid arog 'hevonen on nopea eläin'[2]
- talwi i'loss ar gwandra nan·Idril 'Idrilin kauniit valkeat jalat'[2]
Viitteet
- ↑ HoME I:n liite s.v. Eärendel, Nólemë, Silmarilli, Telimektar; HoME II:n liite s.v. Ermabwed, Tevildo, Tifil
- ↑ 2,0 2,1 Thorsten Renk: The Goldogrin Grammar - An Introduction
