Fastitocalon on hobittien tarinaperinteessä esiintyvä valtava kilpikonnakala (engl. turtle-fish), viimeinen lajiaan. Se on niin suuri, että ihmiset erehtyvät luulemaan sitä saareksi - mutta rantauduttuaan saavat karvaasti huomata erehtyneensä, kun häiritty Fastitocalon sukeltaa pinnan alle hukuttaen heidät. Varmaksi ei tiedetä, etteikö Ardan merissä todella olisi elänyt jättimäisiä kilpikonnakaloja, mutta yleensä ne on tulkittu vain hobittien keksimiksi taruolennoiksi (jotka olisivat voineet saada innoituksensa vaikkapa aniharvojen merillä käyneiden hobittien kenties näkemistä valaista). Lisäksi tarinassa on nähty yhtymäkohtia Númenorin häviöön; Fastitocalonin tarina saattaa olla hobittien luoma allegorinen versio keskuudessaan puoliksi jo unohtuneesta myytistä.

Fastitocalon ei ole Tolkienin itsensä keksintöä. Hän poimi sen muinaisenglantilaisesta hirviöitä käsitelleestä tekstikatkelmasta, sillä se oli nimineen hänestä sopivan huvittava ja absurdi käydäkseen hobittirunon aiheeksi. Nimi Fastitocalon on ilmeisesti korruptoitunut muoto alkuaan kreikankielisestä nimestä Aspido-khelōnē, 'kilpikonna jolla on pyöreä kilpi'.¹ Keski-Maassa Fastitocalon edustaa hobittien käyttämään yhteiskieleen mukautunutta ja siten vääristynyttä versiota alkuaan haltiakielisestä termistä - haltiakielten suhde yhteiskieleen oli Tolkienin mukaan jokseenkin verrannollinen englannin sekä kreikan ja latinan keskinäiseen suhteeseen.

Fastitocalonista kertoo saman niminen runo (suomentamattomassa) kokoelmassa The Adventures of Tom Bombadil, muualla Tolkienin tuotannossa olentoa ei mainita. Runosta tarkemmin, katso Fastitocalon (runo).

Lähteet: AoTB runo 11, Letters, 343-344 (kirje 255)

_________________
1 Letters 343 (transkriboituna Aspido-chelōne; nimen jälkiosana muinaiskreikan χελώνη 'kilpikonna', jonka viimeinen e-vokaali on pitkä).