Esgalduin

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esgalduin oli tummavetinen[1] joki, joka virtasi Doriathin halki Sirioniin. Se sai alkunsa Ered Gorgorothin itäosista ja virtasi sieltä etelään halkaisten Doriathin alueen Neldorethin ja Regionin metsiin.[2] Keskellä Doriathia joki kääntyi jyrkästi länteen, ilmeisesti koska sen tielle osui kalliokukkula – se jonka uumeniin Thingol aikanaan antoi louhia valtakuntansa pääkaupungin, Menegrothin.[3] Yläjuoksulla joen länsipuolelle jäi Nan Dungorthebin ei-kenenkään-maa ja juuri ennen Doriathin metsiä Esgalduinin ylitti Iant Iaur (toiselta nimeltään Vanha silta eli Esgalduinin silta).[4]

Toinen silta oli Menegrothin luona. Pystyttäessään Menegrothia kääpiöt rakensivat myös Esgalduinin yli kivisillan, joka oli ainoa tie Menegrothin portille.[5]

Beren kohtasi Lúthienin ensimmäisen kerran, kun tämä "tanssi Eslgalduinin kuihtumattomilla rantaniityillä".[6]

Kun Silmarilin nielaissut Carcharoth hyökkäsi Doriathiin, se "lähti tulemaan alas Esgalduinin lähteiltä kuin tuhoava tuli".[7] Metsästäjät löysivät sen, kun se piileskeli "pimeässä laaksossa jonka pohjoisrinteellä Esgalduin syöksyi syviin putouksiin" ja joi putouksen juurella vettä janoonsa.[8] Esgalduinin "makeat vedet" lievittivät sen tuskia niin, että sen "pirullinen järki heräsi" ja se pääsi piiloutumaan takaa-ajajiltaan.[8] Carcharothin ulvonta sai kivet sortumaan ja tukkimaan nämä Esgalduinin putoukset.[8]

Túrin ajoi takaa häntä loukannutta Saerosia ulos Menegrothista aina "törmälle jonka alla Esgalduin virtasi syvässä rotkossa korkeiden kallioiden välissä"; Saeros ylitti hypätä rotkon yli, mutta putosi alas virtaan ja murskautui virrasta esiin pistävään kiveen.[9]

Esgalduinin joessa sanottiin myös olevan lumous Melianin asuessa Doriathissa, sillä hänen lähdettyään Beleriandista ei "lumottu Esgalduin enää kohissut kuin ennen".[10]

Nimestä

Nimensä Esgalduin oli ilmeisesti saanut jokea reunustavien puiden sen ylle luomasta lehväverhosta – siten sen nimen tarina on oikeastaan aivan sama kuin Gwathlón alkuperäisen nimen Gwathir, "Varjojoki". Alunperin nimi Esgalduin oli Tolkienin mytologiassa Beleriandin ilkorindin puhumaa ilkorinia (esgal, 'verho, kätkevä peite, lehväkatos' + duin, 'joki'), mutta myöhemmässä kontekstissa se täytynee tulkita sindariksi.[11]

Silmarillionin hakemistossa Christopher Tolkien antaa nimen merkitykseksi Verhottu virta (engl. River under Veil).[12]

Viitteet

  1. Silm. 14, Beleriandin valtakunnat, s. 149.
  2. Silm., Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta.
  3. Silm. 10, Sindar, s. 111; Silm. 14, Beleriandin valtakunnat, s. 149.
  4. Silm. 14, Beleriandin valtakunnat, s. 148; Silm. 16, Maeglin, s. 162.
  5. Silm. 10, Sindar, s. 111, vrt. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 231; KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 103.
  6. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 205.
  7. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 229.
  8. 8,0 8,1 8,2 Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 231.
  9. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 113.
  10. Silm. 22, Doriathin tuho, s. 295.
  11. Etymologies s.v. SKAL-1 (HoME V, s. 386).
  12. Silm., Hakemisto, s. 404 s.v. Esgalduin.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia