Eorl Nuori (2485–2545 K.A.) oli legendaarinen pohjalaispäällikkö, joka toi sotajoukkonsa Gondorin apuun Celebrantin kentän taisteluun ja josta sitten tuli Rohanin ensimmäinen kuningas.

Vaiheet

Eorl syntyi pohjoisessa Éothéodissa vuonna 2485 Kolmatta Aikaa. Hänen isänsä, Éothéodin herra Léod, kesytti villihevosia. Eräästä Léodin kiinniottamasta valkeasta varsasta kasvoi uljas hevonen, joka ei sallinut ketään selkäänsä. Léodin yrittäessä nousta ratsaille hevonen pillastui ja laukkasi kauas mies selässään, kunnes viimein viskasi hänet maahan niin, että hän osui kiveen ja kuoli. Eorl oli tuolloin vasta kuusitoistavuotias nuorukainen, mutta siitä huolimatta hän lähti hevosen perään ja pitkän metsästyksen jälkeen sai sen tuntumaansa. Sillä hetkellä hän, jahtitoveriensa suureksi yllätykseksi, ei suinkaan ampunut hevosta vaan kohottautui ja suureen ääneen vaati Miehensurmaa elinikäiseen palvelukseensa verirahana isästään.

Ja hevonen tuli kuin tulikin Eorlin vierelle ja alistui. Eorl nimesi sen uudelleen Felarófiksi ja siitä lähtien se oli hänen uskollinen ratsunsa, mutta ketään muuta se ei kelpuuttanut selkäänsä ja Eorl ratsasti sillä aina ilman suitsia ja kuolaimia. Felarófista polveutuivat mearas, Rohanin kuninkaalliset hevoset. Mearas olivat pitkäikäisiä ja elivät yhtä pitkään kuin ratsastajansakin. Lisäksi ne ymmärsivät kaiken mitä niille sanottiin.

Niin Eorlista tuli jo nuorella iällä kansansa päällikkö ja Éothéodin herra. Sanottiin, että hän oli nuoruudestaan huolimatta urhea ja viisas johtaja.

Rohanin hallitsijaksi

Vuonna 2510 Gondorista saapui avunpyyntö: käskynhaltija Cirion anoi éothéodin apua, sillä itäläiskansa balchoth uhkasi pyyhkäistä koko maan ylitse, ja Rhovanionissa he surmasivat jo éothéodin veljeskansoja. Muuhun hän ei silti saattanut vedota kuin kansojen vanhaan ystävyyteen ja tuskin toivoi apua todella saavansa. Mutta harkinnan jälkeen Eorl päätti lähteä. Viisaasti hän näki, ettei éothéodillakaan olisi suojaa Pimeydeltä maailmassa mikäli Turvalinna sortuisi.

Eorl varusti niin suuren sotajoukon kuin saattoi, sillä hän ymmärsi ettei vähempi voima riittäisi, ja tuolloin Éothéodissa elettiin rauhan aikoja. Kotimaan turvaksi jätettiin vain muutamia satoja miehiä naisten, vanhusten ja lasten tueksi. Víressë-kuun kuudentena päivänä éothéodin éoherë lähti matkaan, seitsemäntuhatta keihästä ja joitakin satoja jousimiehiä ratsailla. Eorlin rinnalla ratsasti oppaana Borondir, Gondorin avunpyynnön tuonut lähettiläs.

Pitkän ratsastuksen jälkeen éoherë ylitti Anduinin Matalien kautta ja saapui viime hetkellä Gondorin hätää kärsivän pohjoisarmeijan avuksi Celebrantin kentän taisteluun. Itäläiset olivat ajaneet gondorilaiset Liituvirran yli, ja siellä heidän kimppuunsa hyökkäsi, sattuman tai kieron liittouman myötä, örkkijoukko Sumuvuorilta. Mutta Eorlin johtamien pohjoisen ratsumiesten odottamaton saapuminen taistelukentälle, itäläisten selustaan, käänsi taistelun kulun. Itäläiset ja örkit lyötiin perin pohjin, ajettiin verisesti takaisin Liituvirran yli ja koko Calenardhon puhdistettiin.

Kiitokseksi tästä Gondorin pelastaneesta urotyöstä Cirion palkitsi Eorlin ja éothéodin lahjoittamalla heille koko Calenardhonin maakunnan Valkoisten Vuorten pohjoispuolelta. Maa oli jo ennestään ollut harvaan asuttua ja vähänkin väestön olivat itäläiset nyt hävittäneet, sen sijaan pohjoisessa Éothéodissa Eorlin kansaa oli jo liikaakin maan kokoon nähden. Cirion ja Eorl vannoivat valat kansojensa liitosta Amon Anwarin pyhällä kukkulalla Elendilin haudalla. Näin tuli Eorlista Ratsastajien Markin kuningas. Kokonaisen kansan muutto yli viidensadan virstan matkan päähän ei sujunut yhdessä yössä, ja Eorl tunnettiin koko elinikänsä Éothéodin valtiaana ja Calenardhonin kuninkaana. Myöhemmin Eorlin kansan uudesta kotimaasta puhuttiin useimmiten nimellä Rohan, jonka Cirionin poika ja seuraaja Hallas aikanaan kehitti, ja kansa tunnettiin rohirrimina.

Calenardhonissa Eorl asui Folden Vanhalinnassa; kuninkaiden Kultainen Kartano Meduseld valmistui vasta hänen poikansa Bregon aikana. Eorl päätti päivänsä vuonna 2545 taistelussa Woldiin uudestaan hyökänneitä itäläisiä vastaan. Hänet ja Felaróf haudattiin kumpuun Edorasiin, ja hänen seuraajansa haudattiin aikanaan riveihin hänen viereensä.

Elämänsä loppuun saakka Eorl säilyi kultatukkaisena ja rusoposkisena ja sai siksi lisänimen Nuori, ja varmasti myös siksi että hän oli niin nuorena noussut kansansa päälliköksi.

Lähteet

• KTK 405-409, 418, 501-502.