Eärnur oli Gondorin viimeinen kuningas ennen Elessaria (1928-2050 KA, hallitsijana 2043-2050 KA). Hän oli Eärnil II:n poika, mutta perillisiä hänellä ei ollut.

Eärnil lähetti Eärnurin johdolla sotajoukon auttamaan Arthedainia, joka oli joutunut Angmarin hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1974. Vuonna 1975 Eärnurin laivasto saapui Lindoniin; samana vuonna Noitakuningas ja hänen liittolaisensa lyötiin perusteellisesti Fornostin Taistelussa. Taistelun ratkettua Noitakuningas ratsasti kohti Eärnuria haastaen tämän kaksintaisteluun, mutta Eärnurin hevonen pillastui ja kantoi prinssin pois taistelupaikalta.

Vuonna 2043, kun Eärnurista oli tullut kuningas, Noitakuningas uusi haasteensa, mutta Eärnur ei vastannut siihen. Seitsemän vuotta myöhemmin haaste uusittiin, eikä kuumaverinen Eärnur enää sietänyt sitä, että Noitakuningas pilkkasi hänen rohkeuttaan. Hän ratsasti Minas Morguliin pienen saattueen kanssa vuonna 2050, mutta hänet petettiin: Noitakuningas olikin valmistanut hänelle ansan ja hän kuoli kidutettuna Minas Morgulissa - tai niin ainakin uskottiin Gondorissa Eärnurin kadottua.

Koska Eärnur ei ollut jättänyt jälkeensä perillistä eikä uutta perijää löytynyt, hallitsi hänen käskynhaltijansa Mardil Voronwë monet vuodet hänen nimissään ja hänestä lähti Hallitsevien Käskynhaltijoiden suku, jotka hallitsi aina Faramiriin asti.