Eärnil II
Eärnil II oli Gondorin kolmaskymmenestoinen kuningas (1883-2043 KA, hallitsijana 1945-2043 KA). Eärnil oli kyllä kuninkaallista sukua - hänen isänsä oli Siriondil, kuningas Narmacil II:n nuoremman veljen Arciryasin pojanpoika - mutta vasta onneton sattuma teki hänestä kuninkaan. Kuningas Ondoherin hallitessa Eärnil oli Gondorin eteläarmeijan päällikkö ja hänen tukikohtansa oli Pelargirissa.
Cermië-kuun 9. päivänä vuonna 1944 Eärnil sai tiedon, että etelästä lähestyi Haradin sotajoukko. Hän vei puolet joukoistaan Anduinin yli ja leiriytyi Etelä-Ithilieniin noin 40 virstaa Porosin Kahlaamon pohjoispuolelle. Kahlaamo oli jätetty vaille puolustusta - ilmeisesti viholisen houkuttelemiseksi syvemmälle Ithilieniin, missä Eärnil oli valmistautunut taisteluun. Ja taistelun hän myös voitti. Mutta samanaikaisesti kuningas molempine poikineen taistelivat Morannonin pohjoispuolella vaunumiehiä ja haradrimia vastaan ja kaatuivat tuossa taistelussa. Voittonsa jälkeen Eärnil marssi pohjoisarmeijan avuksi, yllätti omaa voittoaan juhlivat vaunumiehet kesken juhlien Leirin Taistelussa ja ajoi heidät Ithilienistä.
Valtaistuimen jäätyä vaille miespuolista perijää Arthedainin kuningas Arvedui vaati Gondorin kruunua itselleen, sillä hänen vaimonsa oli Ondoherin tytär Fíriel. Gondor kuitenkin hylkäsi Arveduin vaateen lähinnä Ondoherin käskynhaltijan Pelendurin vaikutuksesta. Lisäksi voittoisa Eärnil vaati kruunua itselleen ja sen hän myös sai, olihan hänen isänsä ollut Ondoherin pikkuserkku. Hallitsijana Eärnil oli silti viisas ja maltillinen, eikä halunnut kiristää suhteita Arthedainiin, vaikka hylkäsikin Arveduin vaateen. Hän katsoi toimivansa Gondorin edun mukaisesti ryhtyessään hallitsijaksi.
Vuonna 1973 Eärnil lähetti poikansa Eärnurin laivaston ja armeijan kanssa auttamaan Arthedainia, jonka kimppuun Angmarin Noitakuningas oli hyökännyt. Apuvoimat saapuivat ajoissa lyömään Angmarin armeijat, mutta liian myöhään pelastaakseen Arthedainia - Arvedui hukkui seuraavana keväänä pakomatkallaan kaukaisessa pohjoisessa Forochelin lahdella ja Pohjois-Valtakunta raukesi olemasta, vaikka suku jatkuikin dúnedainin päämiehissä.
Kärsittyään tappion pohjoisessa Noitakuningas pakeni Mordoriin ja kokosi sinne myös muut sormusaaveet. Vuonna 2000 ne hyökkäsivät Cirith Ungolin kautta ja piiritettyään Minas Ithiliä kaksi vuotta valtasivat sen vuonna 2002. Samalla tornin palantír joutui sormusaaveiden ja sen myötä Sauronin haltuun.
Eärnil II:n ajalla Amroth ja Nimrodel kulkivat Gondorin halki matkallaan Edhellondin satamaan Suuren Meren rannalle, mutta tuosta matkasta ei Gondorissa säilynyt tietoja.
Lähteet: TSH III Liite A I 2, s. *** / 899 / 392; Liite A I 4, s. *** / 907-909 / 406-408, 410; KTK 331, 397-398, 402-403; HoME XII, 201, 216-217.
