Dol Guldur

Synkmetsän eteläosassa sijainnut paljaslakinen vaara Amon Lanc ("Alaston Vaara") sai nimen Dol Guldur ("Mustan noituuden vuori"), kun Viisaat havaitsivat vuoden 1100 KA tienoilla, että se oli joutunut jonkin pahan voiman haltuun. Aluksi arveltiin, että tämä Noidaksi kutsuttu mahti oli joku nazgûleista. Kun Dol Guldurin mahti kasvoi vuoden 2060 KA jälkeen, Gandalf meni sinne vuonna 2063 ja ajoi Noidan itään. Niin alkoi Valpas Rauha, joka kesti vuoteen 2460 saakka. Silloin Sauron palasi Dol Gulduriin ja piti sitä itse hallussaan aina vuoteen 2941 KA.

Gandalf oli käynyt uudestaan Dol Guldurissa vuonna 2850 KA ja varmistunut siitä, että Noita oli itse Sauron. Gandalf tapasi Noidan tyrmässä kääpiö Thráin II:n, mutta ei pystynyt pelastamaan tätä. Thráin kuoli kidutettuna Dol Guldurin tyrmissä Sauronin ryövättyä häneltä viimeisen kääpiöiden Seitsemästä Sormuksesta. Ereborin kartan ja siihen liittyvän avaimen hän pystyi sentään antamaan Gandalfille - mikä edesauttoi huomattavasti Thorin Tammikilven Ereborin-retken onnistumista myöhemmin vuonna 2941 KA.

Gandalfin tuoma tieto Noidan identiteetistä sai Valkoisen Neuvoston viimein toimimaan ja he hyökkäsivät Dol Gulduria vastaan 2941. Sauronin suunnitelmat olivat kuitenkin kypsät ja hän pakeni auliisti vain ilmestyäkseen seuraavana vuonna salaa Mordoriin, vanhaan keskusmaahansa. Vain kymmenen vuotta myöhemmin Sauron lähetti sormusaaveet valtaamaan takaisin myös Dol Guldurin, ja linnoitus säilyi Khamûlin, sormusaaveista toiseksi suurimman, hallinnassa Sormuksen Sotaan asti. Sodan aikana sieltä kohdistettiin hyökkäyksiä Lothlórieniin Anduinin toisella rannalla, mutta ne torjuttiin. Lopulta Sauronin ja Barad-dûrin sorruttua etelässä Celeborn johti galadhrimin joen yli maaliskuun lopulla 3019. Galadriel mursi Dol Guldurin muurit ja puhdisti sen synkät saivot.

Neljännen Ajan alulla Dol Guldurin seutu oli osa Celebornin hallitsemaa Itä-Lórienia.