Dagorladin tasangolla Morannonista pohjoiseen vuonna 3434 Toista Aikaa käyty taistelu, jossa Viimeisen Liiton joukot ottivat mittaa Sauronin armeijoista.

Taistelu alkoi, kun Liiton armeijan marssin edestä vetäytyneet Sauronin joukot kääntyivät taisteluasemiin päästyään Mordorin tuntumaan. Liiton puolella olivat taistelussa ainakin Gil-galadin haltiat ja Elendilin miehet, Amdírin ja Oropherin salohaltiat sekä Durinin heimon kääpiöt. Silmarillionin kuvauksessa todetaankin, että Dagorladilla kaikki lajit lintuja myöten jakautuivat taistelemaan kummallakin puolella ja yksin haltiat taistelivat jakautumattomina Liiton puolella; tämä on kuitenkin eittämättä poeettista liioittelua, sillä tuskin Liiton armeijaan kuului yhtäkään örkkiä, peikkoa saati lohikäärmettä.

Taistelu päättyi lopulta Liiton voittoon, sillä Gil-galad ja Elendil olivat taistelussa kerrassaan voittamattomia, mutta sen kulusta tiedetään vain vähän. Sméagolin nuoruudessaan kuuleman tarinan mukaan taistelu kesti "päiviä ja kuukausia", mutta se saattaa hyvinkin olla liioittelua, joka on päätynyt tarinaan kun sitä on kerrottu vuosisatoja aina uudestaan suusta suuhun. Taistelun kuluessa Amdírin johtamat Lórienin haltiat joutuivat eroon pääjoukosta ja heidät, kuten monet muutkin, ajettiin taistelukentän länsipuolisille kosteikoille, jotka myöhemmin kasvoivat Kalmansoiksi. Hän ja yli puolet hänen joukoistaan saivat surmansa. Osin tämä oli salohaltioiden omaa syytä, sillä ylpeyttään he eivät olleet suostuneet noldorilaisen Gil-galadin ylivallan alle ja he olivat taistelleet itsenäisinä; lisäksi heillä oli myös ollut kehnommat varusteet.

Dagorladin taistelun jälkeen Liiton armeija eteni Mordoriin - tällöin sai surmansa Vihermetsän Oropher, joka urheimpine miehineen hyökkäsi ennen Gil-galadin etenemiskäskyä - ja aloitti Barad-dûrin seitsenvuotisen piirityksen.