Cirth

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Cirth eli certar ("riimut") olivat tengwarin ohella toinen kahdesta Keski-Maassa käytetystä kirjaimistosta. Beleriandin sindar keksivät riimut, mutta myöhemmin niitä käyttivät erityisesti kääpiöt.[1]

Historia

Tarun Sormusten herrasta Liite E:ssä

Beleriandin harmaahaltiat kehittivät itselleen kirjaimiston ensimmäisellä ajalla, kaikesta päätellen jo ennen auringon ensinousua ja noldorin paluuta.[2] Sitä käytettiin pitkään ainoastaan nimien ja "lyhyiden muistosanojen" kaivertamiseen puuhun tai kiveen. Koska kirjaimet oli suunniteltu raaputtamista tai kaivertamista varten, ne olivat muodoiltaan kulmikkaita ja muistuttivat germaanisten kansojen käyttämiä riimukirjaimia. Tästä syystä näistä kirjaimista käytetty sindarinkielinen sana cirth on käännetty Tarussa Sormusten herrasta "riimuiksi".[1]

Varhaisin riimukirjaimisto oli suunniteltu ainoastaan sindarin kielen kirjoittamiseen.[3] Toisella ajalla tämä riimujen vanhempi ja yksinkertaisempi muoto levisi kuitenkin itään päin ja tuli tunnetuksi niin kääpiöiden, ihmisten kuin örkkienkin keskuudessa. Cirthistä kehittyi useita muunnelmia, joita oli kolmannella ajalla edelleen käytössä. Laakson ihmiset käyttivät erästä näistä muodoista, ja rohirrimin käytössä oli toinen samankaltainen.[1]

Noldor palasivat aikanaan Keski-Maahan ja toivat mukanaan oman kirjaimistonsa, Fëanorin tengwarin. Osittain tengwarin vaikutuksesta riimuaakkostoa laajennettiin ja järjestettiin uudelleen ennen ensimmäisen ajan loppua.[1] Laajennettu kirjaimisto tunnettiin vanhemmassa muodossaan nimellä angerthas Daeron, koska sen tekijänä pidettiin Doriathin taruntietäjää ja soittoniekkaa Daeronia.[1][3] Riimut jäivät kuitenkin lännen haltioiden keskuudessa lähes kokonaan vaille käyttöä, sillä kirjoittamiseen käytettiin fëanorilaisia kirjaimia.[1]

Angerthas Daeronin käyttö jatkui silti toisella ajalla Eregionissa, ja sitä kautta kirjaimisto tuli myös Morian kääpiöiden tietoon. Kääpiöt mieltyivät angerthasiin, ja siitä tuli heidän eniten käyttämänsä aakkosto. Morian kääpiöiden muokkaamassa muodossaan aakkosto tunnettiin nimellä angerthas Moria. Vaikka kääpiöt käyttivät myös fëanorilaisia kirjaimia, omaa kieltään khuzdulia he kirjoittivat ainoastaan riimuin. He kehittivät cirthistä myös kynällä kirjoitettavaksi soveltuvat kirjoituskirjaimet, jollaisia haltioiden keskuudessa ei ollut koskaan syntynyt.[1]

Kun kääpiöt ajettiin pois Moriasta, he toivat riimut mukanaan pohjoiseen.[1] Yksinäisen vuoren kääpiöt käyttivät angerthas Moriasta omaa muunnelmaansa, joka tunnetaan Ereborin kirjoitustapana. Balinin Moriaan perustaman siirtokunnan kronikka, Mazarbulin kirja, oli kirjoitettu Ereborin kirjoitustavalla, mutta Balinin haudan kaiverruksessa käytettiin alkuperäistä angerthas Moriaa.[3]

Annaaleissa

Tolkienin 1950-luvun alussa kirjoittamissa annaaleissa Grey Annals ja Annals of Aman eldarin kirjoitusjärjestelmien historia esitetään seuraavasti:

Tämä käsitys riimujen historiasta poikkeaa Liite E:stä ainakin siinä, että cirthin "parantaminen" sijoitetaan aikaan ennen noldorin paluuta. On myös merkillepantavaa, että Daeron ilmoitetaan alkuperäisen kirjaimiston laatijaksi.

Riimuaakkostot

Ellei toisin ilmoiteta, seuraavien taulukoiden tiedot ovat peräisin Liite E:n taulukosta[9] tai tekstistä.

Alkuperäinen certhas

Varhaisimpaan riimuaakkostoon, jota käytettiin ainoastaan sindarin kirjoittamiseen, kuuluivat alla esitetyt riimut. Useimpien kirjainten arvoja ei tiedetä.

Tolkien mainitsee Liite E:ssä tässä yhteydessä nimen certhas Daeron: "Certhas Daeron keksittiin alunperin merkitsemään yksin sindarin äänteitä. Vanhimmat cirth olivat – –".[3] Ei ole selvää, tarkoittaako certhas Daeron juuri varhaisinta riimukirjaimistoa vai esimerkiksi välivaihetta varhaisimpien riimujen ja myöhemmän angerthasin välillä.[10] Nimi näyttää viittaavan siihen, että Daeronin uskottiin osallistuneen riimujen kehitykseen jo ennen angerthas-vaihetta (kuten edellä käsitellyissä annaaleissa, joissa hän oli alkuperäisten riimujen keksijä). Näin ei liitteessä kuitenkaan suoraan sanota. Sindarin sanan certhas merkitys näyttää olevan suunnilleen *'riimuaakkosto' (tässä artikkelissa asteriskilla on merkitty käännökset, jotka eivät esiinny sellaisinaan Tolkienin tekstissä). Se on käännetty 'riimurivit' nimessä angerthas Moria, "Morian [pitkät] Riimurivit".[11]

 
/
s, h
 
 
s, h
(neljä viimeistä vokaaleja)

Angerthas Daeron

Varhainen certhas muokattiin ennen ensimmäisen ajan loppua laajemmaksi ja eri tavoin järjestetyksi angerthasiksi (*'pitkä certhas', 'pitkät riimurivit'). Tässä uudessa järjestelmässä riimujen äännearvoja ei enää valittu mielivaltaisesti, vaan kirjaimen muodon tuli vastata sen edustaman äänteen ominaisuuksia. Ajatus oli sama kuin Fëanorin tengwarissa, mistä se olikin Tolkienin mukaan selvästi lainattu. Angerthasin periaatteisiin kuului, että riimun kannasta erkanevan haaran kahdentaminen tai muun ylimääräisen haaran lisääminen muutti äänteen soinnilliseksi ( t – d, p – b); riimun kääntäminen peilikuvakseen teki äänteestä frikatiivin ( d – dh [ð]); ja haaran lisääminen kannan molemmille puolille edusti soinnillisuutta ja nasaalisuutta ( n).[3]

Aakkostosta kehittyi sen historian aikana kaksi päämuunnelmaa, joista ensimmäinen oli haltioiden "vanhempi angerthas" eli angerthas Daeron. Tolkien kuitenkin huomauttaa, että alla kuvattu angerthas Daeron ei luultavasti valmistunut vielä Daeronin aikaan Beleriandissa, sillä kolmas (ch...nj) ja viides (kw...nw) sarja olivat "todennäköisimmin" Eregionin noldorin toisella ajalla tekemiä lisäyksiä. Tähän viittaa se, että kyseisiä riimuja ei tarvittu sindarin kirjoittamiseen.[3]

p b f v hw m mh, mb
t d th dh n
ch j sh zh nj
k g kh gh ŋ
kw gw khw ghw, w ngw nw
r rh l lh ng

s s z[h 1] nd
  
i, y u ū w ü e ē a ā o ō ö
h
+h &

Huomautukset:

  1. Riimua käytettiin ss:n merkkinä quenyaa ja sindaria kirjoitettaessa.

Angerthas Moria

Erot vanhempaan angerthasiin on merkitty lihavoimalla.

p b f v hw m mb
t d th dh r
ch (j)[h 1] sh (zh)[h 1] z
k g kh gh n
kw gw khw ghw, w ngw nw
j zh l lh nd

h ' ŋ ng nj
  
i y hy u ū w ü e ē a ā o ō ö
 
n s [h 2] [h 2]
+h &

Huomautukset:

  1. 1,0 1,1 Riimuja ja ei Tolkienin selitysten mukaan enää käytetty angerthas Moriassa. Tätä ei kuitenkaan ole merkitty Liite E:n taulukkoon.
  2. 2,0 2,1 Riimuja ja käytettiin Tolkienin mukaan merkitsemään sellaisia vokaaleja kuin englannin sanassa butter (brittiengl. /bʌtə/). Riimujen kanta jätettiin usein kirjoittamatta, jos kyseiset vokaalit olivat erityisen heikkoja. TSH:n englanninkielisissä riimukirjoituksissa (nimiösivulla ja Balinin haudan piirtokirjoituksessa) riimuja on käytetty siten, että on /ə/ (the) ja on /ʌ/ (son).

Ereborin kirjoitustapa

Ereborin kääpiöiden käyttämä muunnelma angerthas Moriasta erosi alkuperäisestä ainakin seuraavien riimujen osalta:

z ks ps ts j zh g gh

Merkintöjen selitykset

Tolkien ei selitä kaikkia Liite E:n taulukossa käyttämiään merkintöjä, mutta hänen tarkoittamansa äännearvot on mahdollista päätellä. Alla on esitetty summittaiset IPA-transkriptiot eräille taulukossa ja tällä sivulla käytetyille kirjoitusasuille.

  • Heittomerkki (') on "vokaalilla alkavan sanan alussa esiintyvä glottaalinen aluke joka esiintyi khuzdulissa". Esimerkiksi suomenkielisessä lauseessa Mene ulos! sanojen välissä ääntyy (pitkänä) tällainen glottaaliklusiili [ʔ].[12]
  • ch on [ʧ]
  • j on [ʤ], nj lienee siis [nʤ]
  • kh on [x]
  • gh on [ɣ]
  • ŋ on [ŋ] (kirjoitettu Liite E:n tengwarin kuvauksessa ng kirjaimen nimessä ngoldo, muissa Tolkienin kirjoituksissa yleensä ñ)
  • ng on [ŋg]
  • +h tarkoittaa edeltävän konsonantin aspiraatiota: esimerkiksi  (kh, [kʰ]) Balinin haudan piirtokirjoituksen sanassa Khazaddūmu
  • y on [j]
  • ö on [ø] kuten suomessa
  • ü on [y]
  • Pitkät vokaalit on merkitty pituusmerkein: ū, ē, ā, ō.
  • Liite E:n taulukon lukijalle saattaa jäädä epäselväksi kahden vierekkäisen pisteen tai pienen ympyrän merkitys. Merkki ei kuulu mihinkään riimuun, vaan se toimii erottimena, joka jakaa riimuaakkoston useampaan sarjaan. Tällä sivulla kukin sarja on esitetty omalla rivillään.

Nimitykset

Sindarin sana certh (mon. cirth) palautui esseen Quendi and Eldar mukaan todennäköisesti muotoon *kirtē 'leikkaus' (engl. cutting). Se lainattiin quenyaan muodossa certa (mon. certar).[13]

Nimitys "Daeronin aakkoset" (engl. Alphabet of Daeron) viittaa Liite E:n mukaan riimujen laajennettuun ja uudelleen järjestettyyn muotoon,[1] jolloin se nähtävästi vastaa haltiakielistä nimitystä angerthas Daeron.

Huomautus riimuaakkostojen nimistä: Liite E:n suomennoksessa (ainakin vanhemmissa laitoksissa; uudistettua oikeinkirjoitusta ei ole tarkistettu) sellaiset nimet kuin Angerthas Daeron kirjoitetaan pääsääntöisesti isolla alkukirjaimella, mutta nimi angerthas Moria esiintyy myös pienikirjaimisessa asussa. Tässä artikkelissa kaikki vastaavat nimet on kirjoitettu pienellä.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 1,8 TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 492–493 / *** / *** (osan II johdanto).
  2. Riimujen syntyajankohtaa ei Liite E:ssä suoraan ilmoiteta, mutta cirthin ja tengwarin sanotaan syntyneen toisistaan riippumatta, ja toisaalta cirthin myöhempi kehitys tapahtui tengwarin vaikutuksen alaisena (TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 492 / *** / ***).
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 499, 502–503 / *** / *** (osan II alaotsikko "Cirth").
  4. 4,0 4,1 HoME X, s. 92.
  5. HoME XI, s. 10, 14.
  6. HoME X, s. 106. Tässä Annals of Amaniin tehdyssä lisäyksessä vuosiluvuksi ilmoitetaan tarkalleen 1300.
  7. HoME XI, s. 13–14.
  8. HoME XI, s. 15–16, 29–30.
  9. TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 500–501 / *** / *** (osan II taulukko "Angerthas").
  10. Tulkintoja: David Salo: Elfling-listan viesti 504, huhtikuu 1999; D. Daniel Andriës: viesti 5887, elokuu 2001.
  11. TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 493 / *** / *** (engl. Long Rune-rows of Moria, sanalla long ei ole vastinetta suomennoksessa).
  12. Kari Suomi, Juhani Toivanen, Riikka Ylitalo: Finnish sound structure: Phonetics, phonology, phonotactics and prosody. Oulu: University of Oulu, 2008. S. 44. (Saatavilla PDF-muodossa.)
  13. HoME XI, s. 396.

Aiheesta muualla