Tumma Caranthir oli neljäs Fëanorin ja Nerdanelin pojista, luonteeltaan kopea mies. Kun Melkor oli ryöstänyt Silmarilit hän vannoi yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa valan, joka toi myös hänen päälleen kohtalokkaan kirouksen. Hän seurasi väkineen Fëanoria Keski-Maahan saadakseen Silmarilit takaisin keinolla millä hyvänsä.

Beleriandissa Caranthirin ylpeys aiheutti paljon pahaa. Kun noldorin ruhtinaat pitivät Mithrimissä neuvoa vuonna 7 EA päättääkseen suhtautumisestaan Thingoliin ja tämän määräyksiin siitä, missä noldor saisivat asua, Caranthir puhui kovia sanoja Thingolin viestin tuoneille Finarfinin pojalle Angrodille ja nimitti Thingolia "pimentohaltiaksi luolassaan". Angrod otti itseensä näistä sanoista ja niiden muisto sai hänet vuonna 67 EA paljastamaan Thingolille Alqualondën sukusurman ja oikean syyn Fëanorin paluuseen. Näistä seikoista kuultuaan Thingol kielsi noldorin kielen käytön valtakunnassaan.

Caranthir asettui asumaan Gelionin yläjuoksulle Helevornin järven rannalle Reririn vuoren juurelle. Hänen kansansa asutti Thargelionin, Gelionintakaisen Maan, joka uusilta asukkailtaan sai nimen Dor Caranthir, Caranthirin Maa. Gelionin yläjuoksun ja Himringin väliin jäävän Maglorin Aukon itäpuoliset vuoret Caranthir linnoitti pohjoisesta mahdollisesti tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Caranthirin kansa kävi Ered Lindonilla asti vuoden 150 EA tienoilla ja näki Keski-Maan sisäosien jatkuvan kauas itään. Samoihin aikoihin he joutuivat myös tekemisiin Sinivuorilla asuvien kääpiöiden kanssa, ja vaikka kopea Caranthir ei salannut halveksuntaansa rumina pitämiään kääpiöitä kohtaan he liittoutuivat yhteisen vihollisen, Morgothin, vuoksi ja kävivät paljon kauppaa keskenään. Kaikki Beleriandiin tulevat kääpiöiden kauppatavarat kulkivat Caranthirin kautta ja hän rikastui tämän ansiosta suuresti.

Kun Aredhel oli paennut Eölin luota vuonna 400 EA hän haki turvaa Celegormin ja Curufinin luota, mutta nämä olivat silloin ratsastamassa Caranthirin kanssa Thargelionissa – ilmeisesti huvikseen.

Ihmisten saapuessa Beleriandiin haladin asettuivat asumaan Caranthirin maille Thargelioniin vuonna 420 EA, mutta haltiat eivät näistä juuri piitanneet ennen kuin haladin joutuivat örkkien yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja lähestulkoon tuhoutuivat. Caranthir tuli apuun viime hetkellä ja tajuttuaan ihmisten uljauden kunnioitti näitä ja tarjosi näille turvallista asuinpaikkaa pohjoisempana omassa maassaan. Haladinin johtaja Neiti Haleth kuitenkin kieltäytyi ylpeänä tarjouksesta ja vei kansansa länteen, kohti Brethilin metsää.

Vuonna 455 EA, Dagor Bragollachin jälkeen, etelään vyöryvät örkkijoukot hävittivät Thargelionin ja saastuttivat Helevornin järven. Caranthir pakeni ja liittyi veljiensä Amrodin ja Amrasin kansoihin. He siirtyivät etelään Ramdalin sivuitse ja asettivat vahvan vartion Amon Erebille.

Itäläisten saavuttua Beleriandiin vuonna 463 EA heidän toisen päällikkönsä Ulfangin pojat Ulfast, Ulwarth ja Uldor seurasivat Caranthiria, mutta Nirnaeth Arnoediadin taistelussa vuonna 472 EA he pettivät haltiat ja kävivät näiden jälkijoukon kimppuun. Caranthir veljineen kuitenkin pelastui: he kokoontuivat yhteen ja hakkasivat tiensä ulos taistelusta ja pakenivat itään Dolmedin vuorta kohti.

Tämän jälkeen kuulemme Caranthirista vasta 37 vuoden kuluttua, kun hän osallistui Celegormin johtamaan hyökkäykseen Diorin hallitsemaa Doriathia vastaan vuonna 509 EA. Fëanorin poikien tarkoituksena oli saada Diorin hallussaan pitämä, Berenin ja Lúthienin tuoma Silmaril haltuunsa, mutta vaikka tuossa hyökkäyksessä Doriath tuhoutui ja Dior kaatui, Silmaril pelastui. Mutta myös Caranthir kaatui Doriathissa samoin kuin hänen veljensä Celegorm ja Curufin.

Lähteet: Silm. 70, 99, 137-138, 158-159, 163, 177, 180-181, 190, 195, 241, 298.

Vuosiluvut: Grey Annals (HoME XI, 33, 43, 45, 48, 49, 53, 61, 74); The Tale of Years (HoME 348).