Auringon Maat

Auringon Maa(t) (eng. Land(s) of Sun) eli Palanut Auringon Maa tai Itäinen Maa (engl. Burnt Land of the Sun, Eastern Land), oli meille varsin tuntematon manner Keski-Maan äärimmäisessä itäosassa, missä Aurinko nousi aamuhämärästä ennen Maailman Muuttumista Toisen Ajan lopulla.

Itäisillä mailla sijaitsi Auringon Muurit -vuoristo, joka muistutti suuresti lännessä kohoavia Pelóri-vuoria, joskin ne olivat niitä jonkin verran matalempia. Nimi Palanut Auringon maa, jolla manner tunnettiin Mahtien Mittelön jälkeen, viittaa myös siihen, että kyseessä on ollut erittäin karu ja kuiva maa.

Sisällysluettelo 1 Tarinan taustaa 2 Katso myös 3 Lähteet 3.1 Viitteet

Tarinan taustaa

Kadonneitten tarujen kirjassa puhutaan äärimmäisestä idästä, jossa sijaitsi idän korkea huippu Kalormë (Auringonnousun kukkula^[1]); joka oli mahtavin vuori koko Ardassa, lukuunottamatta kuitenkaan lännen suurta vuorta Taniquetilia, jonka huipulla vala Manwë pitää majaansa. Kalormën varjoon Ulmo ja Aulë rakensivat Auringon ja Kuun suuret turvasatamat äänettömän meren äärelle^[2].Vala Oromë mainitsee tässä tarinassa myös lähes ainoan kuvauksen, jonka olemme äärimmäisestä idästä (ja sen mantereesta) kuulleet:

"Idässä, keikahtaneiden maiden tuollapuolen, on hiljainen ranta ja pimeä ja tyhjä meri."
(HoME I, The Hiding of Valinor, s. 214)

Katso myös

• The Ambarkanta: Map IV ja The Ambarkanta: Map V

Lähteet

• HoME I, 212-215
• HoME IV, 236, 239, 249 ja 251 [kartat], 255

Viitteet

1. ↑ ks. HoME I, 225
2. ↑ HoME I, 212-215