Auringon Muurit (engl. Walls of the Sun) eli Aurinkovuoret (eng. Mountains of Sun) oli vuoristo Auringon Maissa Ardan äärimmäisellä itälaidalla sijainneella mantereella ennen Maailman Muuttumista. Ne muistuttivat symmetrisesti läntisen Amanin Pelóri-vuoria; vaikka olivat matalampia kuin Valinorin Vuoret, mutta silti hyvin korkeita ja ne kätkivät taakseen Maailman ne osat, joita ei ollut tarkoitettu Ilúvatarin Lasten (saati muidenkaan olentojen) silmille.

Valinorin Vuorista sanotaan myös, että harvoin niiden yli eksyi pilviä tai kuolevaisia lintuja ja on olettettavaa, että sama koskee myös Auringon Muureja; sillä ne olivat yhteneväiset lännen Pelóriin monella tapaa^[1].

Mahtien Mittelön jälkeenkin^[2] vuoristo oli olemassa kaukana idässä, jokseenkin ei tiedetä, oliko tuo suuri sota Melkoria vastaan sitä madaltanut tai muuten muuttanut, varmaa on vain, että se kohosi idässä mahtavana aina Maailman Muuttumiseen saakka Toisen Ajan lopulla, jonka jälkeen vuoriston olemassaolosta ei ole tietoa.

Tarinan taustaa

Kadonneitten tarujen kirjassa ei mainita Auringon Muureja tai muuta sitä vastaavaa vuoristoa, mutta siinä kerrotaan tarina kauimmaisessa idässä sijainneesta korkeasta vuoresta Kalormësta (Auringonnousun kukkula^[3]); joka oli mahtavin vuori koko Ardassa, lukuunottamatta kuitenkaan lännen suurta vuorta Taniquetilia, jonka huipulla vala Manwë pitää majaansa. Kalormën varjoon Ulmo ja Aulë rakensivat Auringon ja Kuun suuret turvasatamat äänettömän meren äärelle^[4].Vala Oromë mainitsee tässä tarinassa myös lähes ainoan kuvauksen, jonka olemme idästä kuulleet:

Myöhemmissä teksteissä Auringon Vuoristossa ei mainita olleen lännen Pelórin tapaan yhtä korkeaa huippua, mutta on hyvinkin mahdollista (jokseenkin myös todennäköistä), että Tolkien ajattelin vuoristossa kohoavan yhden korkeamman huipun, Kalormën, sillä kuten on todettu, Ardan oli tarkoitus olla symmetrinen; vaan Mahtien Mittelö tuhosi tuon symmetrisyyden ja Arda vaurioitui.

Katso myös

• The Ambarkanta: Map IV ja The Ambarkanta: Map V

Lähteet

• HoME I, 212-215
• HoME IV, 236, 239, 249 ja 251 [kartat], 255

Viitteet