Anduinin laaksot
Sumuvuorten itäpuolella oli vuoriston myötäinen pitkä painanne, jonka pohjalla virtasi Anduin. Tätä Anduinin ja sen lukuisten läntisiltä vuorilta virtaavien sivujokien muodostamaa alankoseutua kutsuttiin Anduinin laaksoiksi (engl. Vales of Anduin [myös yks. Anduinin laakso engl. Vale of Anduin]). Anduinin merkittävimmät sivujoet pohjoisessa olivat Hopeajuopa, Kurjenmiekkajoki ja Liituvirta. Idässä Anduinin tuolla puolen maa jälleen nousi ja viimeistään Synkmetsää voitaneen pitää Anduinin Laaksojen äärimmäisenä itärajana.
Anduinin laaksojen asutus oli vanhaa perua; ensimmäisinä sinne asettuivat jo Suuren matkan aikana Lenwën johtamat nandor-haltiat, jotka eivät uskaltautuneet ylittämään Sumuvuoria. Auringon Aikoina laaksoihin asettui myös ihmiskansoja, kuten Synkmetsän länsilaidan metsänihmiset. Kolmannen ajan 1800-luvulla pakeni Rhovanionin tasangoilta vaunumiesten lyömiä pohjalaisia Anduinin keskilaaksoihin. Marhwinin johtama pakolaisten pääjoukko asettui asumaan joen länsirannalle Kurjenmiekkajoen ja Otavankalteen välille, mutta jo vuosisataa myöhemmin éothéod lähtivät etsimään laajempia maita pohjoisesta Anduinin latvoilta. 2500-luvun alulla he jättivät lopullisesti Anduinin Laaksot ja muuttivat Gondorin kutsusta etelään Calenardhonin maakuntaan Eorl Nuoren johtamina. Kolmannen Ajan lopulla, Viiden Armeijan Taistelun jälkeen, Otavankalteen tuntumassa asustanut Beorn nousi Anduinin ylälaaksojen ihmisten johtajaksi ja hänen kansansa tunnettiin siitä lähtien beorninkeina.
Anduinin laaksoissa asuivat myös hobitit silloin kun he ensimmäisen kerran päätyivät kirjoitettuihin kronikoihin. 1000-luvun alussa useimmat hobitit kuitenkin ylittivät Sumuvuoret Eriadoriin, sillä Sauronin asetuttua Dol Gulduriin oli entinen Suuri Vihermetsä käymässä vaaralliseksi – siitä sen uusi nimi Synkmetsä – eikä Anduinin laaksoissakaan ollut niin turvallista kuin aiemmin. Myöhemmin jotkut hobitit kuitenkin palasivat takaisin Erämaahan, paeten vuorostaan Eriadorin levottomuuksia. Eräät väkevät asettuivat Kurjenmiekkajoen varrelle, heistä polveutuivat Sméagol ja Déagol, jotka löysivät Sormusten Sormuksen joenpohjasta ja aloittivat siten tapahtumaketjun, joka johti lopulta Sormuksen sotaan ja kolmannen ajan päättymiseen.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Kontuwikiä lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
