Andúnië

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Andúnië, "Auringonlasku"[1] (engl. Sunset), oli kaupunki ja satama Andustarissa Númenorin länsirannikolla, kaupungilta nimensä saaneen Andúniën lahden pohjukassa.[2] Andúnië oli aikoinaan Númenorin tärkein kaupunki ja satama.[3] Kaupungin ulkonäöstä tiedetään lähinnä vain se, että sen talot ulottuivat kauas jyrkille vuorenrinteille,[4] Tärkeä paikka Andúniëssa oli luonnollisesti satama, jonne myös Tol Eressëan eldar purjehtivat, kunnes kuninkaat suututtivat valarin eikä laivoja enää tullut, ja satama autioitui.[5] Kaikensäätyiset kaupungin – kuten koko Andustarin – asukkaat puhuivat sindaria eivätkä Númenorin yhteiskieltä (adûnaicia).[6]

Andúniësta johti tie Ondostoonn ja sieltä Meneltarman kautta Armenelosiin ja viimein Rómennaan.[7]

Andúniëssa asuivat Andúniën ruhtinaat, joista ensimmäinen oli Valandil (s. 630 ta.[8]), kuningas Tar-Elendilin vanhimman lapsen Silmarienin ja Andúniën Elatanin poika,[9] joka vuonna 869 ta. järjesti Andúniëssa suuren juhlan Aldarionin ja Erendisin häiden kunniaksi; juhliin saapui lahjoja tuoden myös Tol Eressëan eldaria.[10]

Andúniën ruhtinas myös edusti Andustaria Valtikan neuvostossa.[11]

Númenorin kuninkaista erityisesti kaksi vietti paljon aikaansa Andúniën suunnalla. Yhdestoista kuningas Tar-Minastir (hall. 1731-1869 ta.) "vietti suuren osan ajastaan" lähellä kaupunkia sijainneelle Orometin kukkulalle rakentamassaan tornissa, josta hän tähyili länteen.[12] Kahdeskymmenesneljäs kuningas Tar-Palantir (hall. 3177-3255 ta.) puolestaan oli äidinäitinsä puolelta Andúniën ruhtinaiden sukua ja "vietti myös mieliisti aikaansa Andúniëssa" – nousipa hän usein myös Tar-Minastirin torniin toivoen näkevänsä laivoja lännestä – mutta turhaan.[13]

Lännestä tulevan laivaliikenteen loppumisen lisäksi Andúniëlle oli varmasti vakava isku 23. kuninkaan Ar-Gimilzôrin (hall. 3102-3177 ta.[14]) antama määräys, että kaikkien haltiamieliksi tunnettujen oli muutettava maan länsiosasta itäosaan.[15] Jopa Andúnien ruhtinas Amandil vetäytyi itään, Rómennaan.[16]

Nimestä

Quenyankielisen nimen Andúnië käännös "Auringonlasku" annetaan Keskeneräisten tarujen kirjan tekstissä;[1] Akallabêthissä nimi selitetään: "[kaupungin] nimi oli Andúnië koska se oli auringon laskuun päin".[3] Ilmeisesti kyseessä on sanan andúnë "auringonlasku, länsi, ilta" variantti.[17]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Käännös: KTK 2.I, Númenorin saari, s. 230; KTK, Sanasto, s. 569 s.v. Andúnië.
  2. KTK 2.I, Númenorin saari, s. 229-230; KTK, Karttaliite (Númenorin kartta).
  3. 3,0 3,1 Silm., Akallabêth, s. 326.
  4. KTK 2.I, Númenorin saari, s. 230.
  5. Silm., Akallabêth, s. 328, 335: KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 258. – Keskeneräisten tarujen kirjan suomennoksessa mainitaan myös Andúniën "länsisatama" (KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 294 [viite 8]), mutta alkutekstin the western haven of Andúnië on luultavasti ymmärrettävä yleisemmin: "läntiseen Andúniën satamaan".
  6. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 295 [viite 19].
  7. KTK 2.I, Númenorin saari, s. 233.
  8. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 288.
  9. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 237; KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 299; Silm., Akallabêth, s. 335.
  10. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 258.
  11. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 297 [viite 23]; Silm., Akallabêth, s. 335.
  12. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 301.
  13. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 305; Silm., Akallabêth, s. 336.
  14. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 304.
  15. Silm., Akallabêth, s. 334.
  16. Silm., Akallabêth, s. 340.
  17. Ks. H.K. Fauskanger, Quettaparma Quenyallo s.v. andúnë; ks. myös Etymologies s.v. NDŪ- (HoME V, s. 376 + Vinyar Tengwar 45, 2003, s. 38).