Amrod
Amrod oli Amrasin kaksoisveli: he olivat Fëanorin pojista nuorimpia. Nimien luettelujärjestyksen perusteella Amrod oli Fëanorin kuudes poika. Valinorin Puiden tuhoamisen jälkeen, kun Morgoth oli vienyt Silmarilit, Amrod ja Amras vannoivat isänsä ja veljiensä mukana valan "vainota kostolla ja vihalla maailman ääriin saakka jokaista olentoa joka ottaa, pitää tai kätkee yhdenkään Silmarilin..." ja seurasivat Fëanoria Keski-Maahan. He asettuivat Itä-Beleriandin eteläosiin, missä he asuivat Maedhrosin alaisina. Heidät tunnettiin uljaina metsästäjinä.
Bëorin kansa asettui aluksi heidän mailleen seudulle joka sai nimen Estolad. Dagor Bragollachin jälkeen pohjoisesta paennut Caranthirin kansa liittyi heidän niin ikään hajalle lyötyihin kansoihinsa. He vetäytyivät kauemmas etelään Ramdalin sivuitse ja asettivat vartion Amon Erebille. Tämän ansiosta örkit eivät menneet Ossiriandiin eivätkä kauemmas etelään, Taur-im-Duinathiin ja sen takaisiin erämaihin.
Mutta Fëanorin vala tavoitti lopulta metsästäjäveljeksetkin. Gondolinin ja Doriathin tuhon jälkeen Berenin ja Lúthienin hakema Silmaril oli heidän pojantyttärellään Elwingillä Sirionin Suulla. Viimeiset eloon jääneet Fëanorin pojat, Maedhros, Maglor, Amrod ja Amras, hyökkäsivät Sirionin Suun pakolaisten kimppuun ja koettivat anastaa Silmarilin. Jalokiveä he eivät saaneet, sillä Elwing vei sen mukanaan Suureen Mereen, mutta Amrod ja Amras kaatuivat taistelussa.[1]
Myöhäinen versio
Myöhäisissä esseissä Tolkien nimesi kaksoset uudelleen ja muutti heidän tarinaansa.[2] Uuden tarinan mukaan nuorempi kaksosista jäi yöksi laivaan, kun Fëanorin joukko oli ylittänyt Meren ja rantautunut Losgarissa. Tästä tietämättömänä Fëanor sytytti yöllä laivat tuleen, jotta kukaan ei olisi voinut palata auttamaan Fingolfinin joukkoa. Vasta seuraavana aamuna hänelle selvisi, että hän oli näin surmannut oman poikansa. Fëanorin ja eloon jääneen kaksosen välillä käytiin synkkä sananvaihto, mutta tämän jälkeen kukaan ei uskaltanut puhua asiasta Fëanorille.
Myöhäisessä versiossa veljeksistä kerrotaan myös joitain tuntomerkkejä. Kaksosilla sanotaan olleen Maedrosin tavoin punaruskeat hiukset. Eräässä tekstinkohdassa heidän sanotaan olleen hyvin samannäköisiä,[3] mutta toinen, ilmeisesti myöhemmin lisätty merkintä kertoo, että vanhemman kaksosen hiukset muuttuvat iän myötä tummemmiksi, eikä heitä ollut aikuisina vaikea erottaa toisistaan.[4]
Kaksoset saivat tässä versiossa kumpikin Nerdanelilta nimen Ambarussa, jonka sindarinkielinen muoto oli Amros.[5] Nuorimmalle pojalle tunnetaan lisäksi nimi Umbarto/Ambarto. Kerrotaan, että Fëanor pyysi, että pojat saisivat eri nimet, jolloin Nerdanel vastasi: "Olkoon toinen sitten nimeltään Umbarto, mutta kumpi, sen ratkaisee aika."[6] Fëanor muutti pahaenteisen nimen ("Tuomittu", engl. Fated) muotoon Ambarto ja käytti sitä nuoremmasta kaksosesta.
Eräässä Tolkienin viimeisistä kirjoituksista puhutaan toistuvasti Fëanorin viidestä pojasta. Minkäänlaista selitystä ei ole säilynyt, mutta Christopher Tolkienin mukaan kyseessä ei ehkä ole pelkkä lipsahdus. Hän arvelee, että hänen isänsä saattoi lopulta päättää, että molemmat kaksosista kuolivat Losgarissa.[7]
Nimet
Kuudennen pojan (Silmarillionin Amrod) nimet The Shibboleth of Fëanorin (tarinan lopullinen muoto) mukaan:
| Nimi | Etymologia | |
|---|---|---|
| Isännimi | Pityafinwë (Pityo) | 'Pikku-Finwë' |
| Äidinnimi | Ambarussa | 'ylä-' + 'punaruskea' (engl. top-russet) |
| Epessë | – | |
| Sindarinkielinen nimi | Amros | nimestä Ambarussa |
Tolkien korjasi Pityafinwën Nityafinwëksi, mutta ei muuttanut lyhyen muodon Pityo alkukirjainta.
Viitteet
- ↑ Silm. 70, 99, 176, 190, 310
- ↑ Tarina on kerrottu The Shibboleth of Fëanor -esseeseen liittyvässä luonnoksessa, josta oli tarkoitus tulla selvitys Fëanorin poikien nimistä. Siihen viitataan myös The Problem of Rosissa (HoME XII, 367) ja erääseen Annals of Amanin kopioon tehdyssä merkinnässä (HoME X, 128). Tarina muuttui hieman kirjoittamisen aikana; tässä kuvataan sen lopullista muotoa.
- ↑ HoME XII, 353
- ↑ HoME XII, 355
- ↑ HoME XII, 367; HoME XII, 366 [viite 65]
- ↑ HoME XII, 353
- ↑ HoME XI, 329
