Amon Sûlin Tornin (engl. Tower of Amon Sûl) rakensivat dúnedain Amon Sûlin, Viimapään, huipulle jo Maanpaon valtakuntien alkuvuosina. Torniin sijoitettiin yksi pohjoisen kolmesta palantírista. Haltioiden ja ihmisten marssiessa Viimeisen Liiton Sotaan vuonna 3431 T.A. odotti Elendil Lindonista tulevia Gil-galadin haltioita juuri Tornin luona; sieltä armeijat jatkoivat yhdessä Imladrisiin. Kuninkaista kumpikaan ei palannut voitokkaasta sodasta, mutta Amon Sûlin Torni kesti vielä vuosisadat. Arnorin hajottua kolmeen pienempään kuningaskuntaan Eärendurin kuoltua vuonna 861 K.A. Amon Sûl jäi Cardolanin ja Rhudaurin rajalle kiistakapulaksi, sillä kummallakaan maalla ei ollut toista palantíria.

Angmarin valtakunnan noustua pohjoiseen Rhudaur jäi pian Noitakuninkaan vallan alle, ja Arthedainin Argeleb I:n linnoittamalla Viimavaarojen linjalla Viimapäästä pohjoiseen käytiin kovia taisteluita. Viimein vuonna 1409 K.A. Noitakuninkaan armeija iski ylivoimaisena ja puolustajat lyötiin. Piirityksen jälkeen sortui myös Amon Sûlin Torni, josta palantír ehdittiin kuitenkin pelastaa ennen hävitystä - se upposi vasta Arveduin mukana jäiseen Forochelin lahteen vuonna 1975.

Kolmannen Ajan lopulla Viimapään huipulla oli ammoisesta tornista muistona enää kiviperustuksien kehä.