Almarian
Almarian oli númenorilaisen merenkulkijan, Tar-Elendilin laivojen komentajan Vëanturin tytär,[1] Tar-Meneldurin "kauneudestaan kuulu" kuningatar[2] ja Tar-Aldarionin, Ailinelin ja Almielin äiti.[3] Hänen elinvuosistaan ei ole säilynyt tietoa, mutta koska hänen lapsensa syntyivät vuosien 700-729 ta. välisenä aikana[4] hän on syntynyt ehkä vuosien 600-620 ta. välillä.[5] Hänen kuolinvuodestaan ei ole mitään tietoa, mutta númenorilaisten naisten tiedetään eläneen miehiä pitempään,[6] joten hän saattoi hyvinkin elää vuoden 1000 ta. yli.
Kun Aldarion joutui isänsä kanssa riitoihin, Almarian tuki häntä "kaikessa mitä hän teki", joten Tar-Meneldur antoi Aldarionin jatkaa laivojen varustamista,[7] mutta hän yritti hillitä poikansa matkustusintoa, sillä hän toivoi Aldarionin kiinnittävän enemmän huomiota Erendisiin, jonka kauneuden hän oli pannut merkille.[8]
Aldarionin lähtiessä ensimmäiselle matkalleen Palarranilla kuningas kielsi Almariania viemästä laivaan Paluun vihreää oksaa, mikä suretti häntä kovasti, mutta Erendis sai kuningattarelta luvan viedä oksan laivaan tämän nimissä.[9]
Aldarionin päätettyä jatkaa merimatkojaan vastoin isänsä ja Erendisin toiveita Almarian kutsui Erendisin luokseen Armenelosiin ennen Aldarionin lähtöä, jotta Erendis ja Aldarion voisivat tehdä sovinnon keskenään.[10] Tämä johtikin Aldarionin ja Erendisin kihlautumiseen ja Aldarionin pidättäytymiseen merimatkoista joksikin aikaa.[11]
Kun Aldarion sitten lähti yli kuusi vuotta kestäneelle matkalle, jopa Almarian otti hänet kylmästi vastaan,[12] mutta kuningattaren suureksi iloksi Aldarion ja Erendis viettivät viimein häitä, joihin myös Almarian osallistui.[13]
Aldarionin ja Tar-Meneldurin lopullisen välirikon yhteydessä Aldarion uskoi tyttärensä Ancalimën äitinsä Almarianin huostaan,[14] ja Ancalimë asuikin välillä Armenelosissa, "sillä kuningatar Almarian piti hänestä suuresti ja hemmotteli häntä niin kuin oli hemmotellut Aldarionia tämän nuoruudessa".[15] Ancalimë ei kuitenkaan arvostanut tätä Almarianin piirrettä, sillä hän sanoi myöhemmin: "Pitääkö minusta tulla sellainen kuin kuningatar Almarian joka palvoi poikaansa?"[16] Ancalimë pysyikin pitkään naimattomana.[17]
Viitteet
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 237; KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 299.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 237-238.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 238.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 288 (sukutaulu Elrosin perijät: Varhaiset sukupolvet).
- ↑ Tiedämme ainakin kolmen númenorilaisen naisen iän heidän poikansa syntyessä: Tar-Ancalimë oli 130-vuotias, kun hänen poikansa Tar-Anárion syntyi; Ailinel oli 87-vuotias poikansa Soronton syntyessä (ks. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 288) ja kuningatar Tar-Vanimeldë oli 129-vuotias poikansa Tar-Alcarinin syntyessä (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 303).
- ↑ KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 301. Pitkäikäisin kuningatar Tar-Telperien eli 421-vuotiaaksi, Tar-Ancalimë kuoli 412-vuotiaana (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300) ja Tar-Vanimeldë 360-vuotiaana (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 303).
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 241.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 242-243, 244.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 245, vrt. 246.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 251.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 252.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 257.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 258.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 277.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 285.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 290.
- ↑ KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300.
