Almarian

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Almarian oli númenorilaisen merenkulkijan, Tar-Elendilin laivojen komentajan Vëanturin tytär,[1] Tar-Meneldurin "kauneudestaan kuulu" kuningatar[2] ja Tar-Aldarionin, Ailinelin ja Almielin äiti.[3] Hänen elinvuosistaan ei ole säilynyt tietoa, mutta koska hänen lapsensa syntyivät vuosien 700-729 ta. välisenä aikana[4] hän on syntynyt ehkä vuosien 600-620 ta. välillä.[5] Hänen kuolinvuodestaan ei ole mitään tietoa, mutta númenorilaisten naisten tiedetään eläneen miehiä pitempään,[6] joten hän saattoi hyvinkin elää vuoden 1000 ta. yli.

Kun Aldarion joutui isänsä kanssa riitoihin, Almarian tuki häntä "kaikessa mitä hän teki", joten Tar-Meneldur antoi Aldarionin jatkaa laivojen varustamista,[7] mutta hän yritti hillitä poikansa matkustusintoa, sillä hän toivoi Aldarionin kiinnittävän enemmän huomiota Erendisiin, jonka kauneuden hän oli pannut merkille.[8]

Aldarionin lähtiessä ensimmäiselle matkalleen Palarranilla kuningas kielsi Almariania viemästä laivaan Paluun vihreää oksaa, mikä suretti häntä kovasti, mutta Erendis sai kuningattarelta luvan viedä oksan laivaan tämän nimissä.[9]

Aldarionin päätettyä jatkaa merimatkojaan vastoin isänsä ja Erendisin toiveita Almarian kutsui Erendisin luokseen Armenelosiin ennen Aldarionin lähtöä, jotta Erendis ja Aldarion voisivat tehdä sovinnon keskenään.[10] Tämä johtikin Aldarionin ja Erendisin kihlautumiseen ja Aldarionin pidättäytymiseen merimatkoista joksikin aikaa.[11]

Kun Aldarion sitten lähti yli kuusi vuotta kestäneelle matkalle, jopa Almarian otti hänet kylmästi vastaan,[12] mutta kuningattaren suureksi iloksi Aldarion ja Erendis viettivät viimein häitä, joihin myös Almarian osallistui.[13]

Aldarionin ja Tar-Meneldurin lopullisen välirikon yhteydessä Aldarion uskoi tyttärensä Ancalimën äitinsä Almarianin huostaan,[14] ja Ancalimë asuikin välillä Armenelosissa, "sillä kuningatar Almarian piti hänestä suuresti ja hemmotteli häntä niin kuin oli hemmotellut Aldarionia tämän nuoruudessa".[15] Ancalimë ei kuitenkaan arvostanut tätä Almarianin piirrettä, sillä hän sanoi myöhemmin: "Pitääkö minusta tulla sellainen kuin kuningatar Almarian joka palvoi poikaansa?"[16] Ancalimë pysyikin pitkään naimattomana.[17]

Viitteet

  1. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 237; KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 299.
  2. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 237-238.
  3. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 238.
  4. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 288 (sukutaulu Elrosin perijät: Varhaiset sukupolvet).
  5. Tiedämme ainakin kolmen númenorilaisen naisen iän heidän poikansa syntyessä: Tar-Ancalimë oli 130-vuotias, kun hänen poikansa Tar-Anárion syntyi; Ailinel oli 87-vuotias poikansa Soronton syntyessä (ks. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 288) ja kuningatar Tar-Vanimeldë oli 129-vuotias poikansa Tar-Alcarinin syntyessä (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 303).
  6. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 301. Pitkäikäisin kuningatar Tar-Telperien eli 421-vuotiaaksi, Tar-Ancalimë kuoli 412-vuotiaana (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300) ja Tar-Vanimeldë 360-vuotiaana (KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 303).
  7. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 241.
  8. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 242-243, 244.
  9. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 245, vrt. 246.
  10. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 251.
  11. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 252.
  12. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 257.
  13. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 258.
  14. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 277.
  15. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 285.
  16. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 290.
  17. KTK 2.III, Elrosin perilliset, s. 300.