Akallabêth : Númenorin häviö (engl. Akallabêth : The Downfall of Númenor) on Silmarillionin neljäs osa.

Luvun tapahtumat

Suuren Taistelun jälkeen haltioiden liittolaisina taistelleet ihmiset (edain) palkitaan antamalla heidän asuinpaikakseen saari läntiseltä mereltä, läheltä Tol Eressëaa. Saari saa nimen Númenor. Númenorilaisista tulee pitkäikäisiä ja mahtavia, mutta he ovat edelleen kuoleman, Ihmisen Lahjan, alaisia. Ajan mittaan he alkavat kadehtia haltioiden kuolemattomuutta.

Sauronin valta on kasvanut Keski-Maassa. Hän vihaa númenorilaisia, mutta ei kykene vastustamaan heidän sotilaallista voimaansa. Hän antautuu kuningas Ar-Pharazônille, joka vie hänet vankina Númenoriin. Sauron käyttää hyväkseen kuninkaan ylpeyttä ja kuolemanpelkoa ja saa hänet uskomaan, että valloittamalla valarin maan númenorilaiset saavat itselleen kuolemattomuuden, jonka valar haluavat kieltää heiltä. Ar-Pharazôn kokoaa suuren laivaston ja purjehtii länteen sotiakseen valaria vastaan.

Valar kutsuvat Erua, joka tuhoaa Númenorin aukaisemalla mereen suuren kuilun, johon saari vajoaa. Samalla muuttuu maailman muoto: Eru pyöristää aiemmin litteän maanpinnan palloksi ja siirtää Amanin ja Eressëan pois näkyvästä maailmasta. Joukko Uskollisia onnistuu pakenemaan tuhoa itään yhdeksällä laivalla. He perustavat Maanpaon valtakunnat Arnorin ja Gondorin. Vaikka maailma on nyt pyöreä, vanha Suora Tie kadonneeseen länteen on yhä olemassa, ja Keski-Maan jättävien haltioiden laivat purjehtivat sitä pitkin.

Luvun nimi

Akallabêth oli adûnaicinkielinen nimi, joka annettiin Númenorille sen tuhon jälkeen. Nimen merkitys on Silmarillionin hakemiston mukaan 'Hävinnyt' (engl. The Downfallen). Tekstissä nimi ja käännös esiintyvät muodossa Akallabêth the Downfallen, suom. "Vajonnut Akallabêth".^[1] Muita eri kirjoituksissa esiintyviä nimimuotoja ja käännöksiä ovat hi-Akallabēth 'She-that-hath-fallen'^[2] ja Akallabêth '(she that has) Downfallen'.^[3] Sana on nähtävästi peräisin verbistä kalab 'fall down'^[4] (juuri KALAB^[5]). Vastaava quenyankielinen nimi oli Atalantë.

Akallabêthin sisäinen historia

Akallabêthin käsikirjoituksissa nimetön kertoja, oletettavasti taruntietäjä Pengolodh, kertoo tarinan Ælfwinelle. "Elrosin perillisissä" Tolkien ei sen sijaan viittaa Ælfwine-kehykseen, vaan selittää Akallabêthin Elendilin kirjoittamaksi teokseksi.^[6]

Huomautuksia suomennokseen

• "yhdeksästoista kuningas otti isiensä valtikan – – nimellä Adûnakhor" (s. 334), "Ar-Gimilzôr, kahdeskymmenestoinen kuningas" (s. 334), "Ar-Pharazôn – – häntä ennen oli númenorilaisia hallinnut kolmekolmatta kuningasta ja kuningatarta" (s. 337): alkuteoksen nykyisissä painoksissa tekstiä on korjattu niin, että hallitsijoiden järjestysnumerot ovat 20, 23 ja 25. Katso: Númenorin hallitsijat.

Tekstin lähteet

Akallabêthin versio B 2 valmistui ilmeisesti 1950-luvun alkupuolella. Tähän aikaan Númenorin historia sai lopullisen muotonsa, joka ilmenee paitsi Akallabêthissä, myös Tarun Sormusten Herrasta liitteissä. B 2:sta tehtiin vielä myöhemmin siisti kopio (C), johon Tolkien teki muutamia korjauksia. Silmarillionissa julkaistu teksti on korjattu C, johon Christopher Tolkien on tehnyt eräitä muutoksia.^[7] Kohdat, joissa kertoja puhuttelee Ælfwinea suoraan, on poistettu tai muotoiltu uudelleen. Lisäksi toimittaja on tehnyt muutoksia joihinkin yksityiskohtiin saadakseen ne pitämään paremmin yhtä muiden tekstien kanssa.

Viitteet